Kehitysapua antavien järjestöjen raportointikäytäntöjä halutaan yhtenäistää. Tällä hetkellä esimerkiksi Pohjoismaissa on keskenään erilaiset ehdot ja rajoitukset kehitysyhteistyölle ja sen raportointikäytännöille. Tämä haittaa työn sujuvuutta.
Asia on esillä huomenna alkavassa ulkoministeriön isännöimässä yhteispohjoismaisessa kokouksessa Helsingissä.
Erilaiset raportointikäytännöt ovat haastaneet jatkuvasti paikallisia järjestöjä, mikä on vienyt resursseja ja aikaa itse työltä.
Suomen Pipliaseura on tuonut ulkoministeriölle aktiivisesti esiin raportointikäytäntöjen erilaisuudesta johtuvia konkreettisia ongelmia ja esittänyt tilanteen parantamista.
Tavoitteena on panna käytäntöön maiden ministeriöissä ja kehitysyhteistyövirastoissa Pariisin julistuksen ja Accran toimintasuunnitelman suositukset harmonisoinnin osalta.
Kokouksessa käsitellään käytännön esimerkkinä pipliaseurojen Laupias samarialainen hiv-ohjelmaa.
Onnistuessaan käytäntöjen yhtenäistämisessä pipliaseurojen, samoin kuin muiden kansainvälisten kansalaisjärjestöjen raportointi yksinkertaistuu. Tämä vapauttaa varoja ja henkilöresursseja itse kehitysyhteistyöhön.
Pipliaseurojen Laupias samarialainen hiv-koulutusohjelma Afrikassa toimii yli 20 Saharan etäpuolisessa Afrikan maassa. Pohjoismaisten avunantajien erilaiset käytännöt ja vaatimukset aiheuttavat sekaannuksia ja ylimääräistä hallinnollista työtä paikallisissa pipliaseuroissa.
Esimerkiksi Nairobissa toimiva Afrikan pipliaseurojen hiv/aids-työn toimisto saa tukea sekä Norjan että Suomen kehitysyhteistyövaroista, mikä merkitsee nykyisillä vaatimuksilla kahta erilaista raporttia samasta toiminnasta. Lisäksi Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska tukevat eri maissa yksittäisiä Laupias samarialainen -hankkeita.