Kirjoittanut
Kankaanpään seurakunnan kirkkoherra Keijo Rainerma puhui Suomen Raamattuopiston järjestämässä Etelä-Savon kirkkopäivässä paimenuuden kriisistä.
Rainerma katsoo, että papit ovat Suomessa ja muualla Euroopassa kriisissä kolmella tavalla. Kriisipisteet ovat pappien suhde Jeesukseen, pappien suhde Raamattuun ja heidän suhteensa Jeesuksen tunnustamisen tähden tulevaan ristiin.
Rainerma pohjusti puheensa Johanneksen evankeliumin kuvaukseen Jeesuksesta hyvänä paimenena. ”Minä tunnen omani ja minun omani tuntevat minut”, hän siteerasi.
– Evankeliumin julistus on syvimmältään todistamista. Luterilainen saarna on kärsinyt julistajan persoonan häivyttämisestä. Pyrkimys subjektiivisesta objektiiviseen on johtanut sellaiseen ulkokohtaisuuteen, että tuskin kukaan syttyy tai saa edes varmuutta siitä, onko puhuja tosissaan, Rainerma arvioi.
Hänen mukaansa harva pastori ”edes tajuaa, että on käynnissä taistelu sieluista”.
– Saarnatuoli on taistelupaikka. Saarnaaja heittää itsensä likoon. Ei voi temmata kekälettä tulesta omien näppien kärvähtämättä. Tällä en tarkoita, että jos sana on ikään kuin bensa, saarnaajan tulisi olla sytkäri. Sellaiseen meistä ei ole. Sama sana ja Pyhä Henki, joka sytyttää kuulijan, sytyttää myös saarnaajan.
Rainerma sanoi, että pappien olisi tärkeä olla kuuliaisia Raamatun sanalle.
– Paimenuuden suuri kysymys kuuluu, mitä Herran huoneessa tarjotaan? Se, joka unohtaa Jumalan armoteot, ei ole kovin tarkka omistakaan teoistaan. Ilman isäntää on moraali vaikea perustella. Lopulta pastorilla ei ole muuta kuin Isäntä ja hänen antamansa sana. Jos sana kadotetaan, jäävät vain jaaritukset.
Kristillistä seurakuntaa ovat Rainerman mukaan alusta asti uhanneet ”sisältä päin tuleva hengellinen eksytys” ja ”ulkoapäin tulevat vaatimukset mukautua ympäröivän yhteiskunnan ajatteluun ja elämäntapaan”. Paimenuuden yksi kriisi onkin Rainerma mukaan ”ollako kansan mies vai Herran mies”.
– Tätä painetta viime vuosina on ollut omiaan lisäämään median kautta syntyvä julkisuus. Raamatun sanan vastaisten asioiden torjuminen on ollut uskon tunnustajille kohtalokasta.
– Kristittyjen erilaisuus tuomitsee väärän elämäntavan ja aiheuttaa siksi uskon torjujissa vihan. Tässä taistelussa tulisi paimenen kulkea laumansa edellä. Rakkaudellisin ja taitavin tässä oli varmasti Herramme itse, ja hänkin kohtasi sekä muotojumalisuuden että maailman vihan. Voimmeko me odottaa jotakin helpompaa tietä? Rainerma kysyi.
Etelä-Savon kirkkopäivä järjestettiin Mikkelissä 14.4.
