Tutkimuksen lehdissä haastateltiin hieman enemmän miehiä kuin naisia.
Radio Patmoksessa toimittajana työskentelevä Susanna Koivula tutki, kenen ääni nousee kuuluviin kristillisten lehtien kautta Suomessa. Opinnäytetyö toteutettiin Haaga-Helia ammattikorkeakouluun osana Koivulan medianomiopintoja.
– Käytännössä tarkastelin sitä, keitä kristillisiin sanoma- ja aikakauslehtiin haastatellaan, mistä kirjoitetaan ja keitä siteerataan, Koivula selventää.
Tutkimuksessa tarkastelussa oli kuusi kristillistä lehteä, Hyvä Sanoma, Kirkko ja kaupunki, Kotimaa, Ristin Voitto, Sana ja Uusi Tie. Kaikkiaan analysoitavia juttuja oli 499 vuosilta 2020–2023.
Lehtien arvot erosivat merkittävästi toisistaan.
Tutkimustuloksia arvioitiin uskontolukutaidon näkökulmasta.
– Kristillisissä lehdissä uskonnon ääninä toimivat uskonnollisten yhteisöjen johtajat, kulttuurialan ihmiset sekä eri taustoista tulevat yksilöt, joille kristillinen usko on usein tärkeä osa identiteettiä, Koivula sanoo.
Hänen mukaansa kristilliset lehdet haastattelivat ja siteerasivat monia eri ammattiryhmien edustajia. Heistä valtaosa oli työikäisiä suomalaisia.
Miehiä haastateltiin hieman enemmän kuin naisia, joskin Aikamedian lehdissä sukupuolijakauma oli melko tasainen: Hyvässä Sanomassa miesten osuus oli 59,3 prosenttia ja naisten 51,9 prosenttia, Ristin Voitossa puolestaan miesten osuus 63,9 prosenttia ja naisten 58,3 prosenttia. Prosenttiosuudet selittyvät sillä, että osassa juttuja haastateltavina oli sekä mies että nainen.
Hyvässä Sanomassa oli muihin lehtiin verrattuna enemmän juttuja, joissa haastateltavia oli kahdesta kolmeen. Siteerattujen ikä oli 18–29 vuotta, silloin kun ikä oli ilmoitettu.
Kristillisten lehtien pääsisältöä ovat jutut, jotka kertovat ihmisten suhteesta uskoon, erilaiset elämäntarinat, kristilliset kirjat ja muu kulttuuri sekä kirkkojen ja seurakuntien toiminta.
– Juttuaiheet ovat hyvin laaja-alaisia. Haastateltavia yhdistää usein juuri heidän kristillinen vakaumuksensa enemmän kuin mikään muu yksittäinen asia, Koivula kuvaa.
Osassa lehdistä oli useita uskoontulokertomuksia, kun toisissa niitä ei ollut lainkaan. Juttujen näkökulmat, pääkirjoitusten linjaukset ja lehtien arvot erosivat Koivulan mukaan merkittävästi toisistaan.
– Kirkko ja kaupungin ja Kotimaan sisällöissä ei ole suoranaisia uskoontulokertomuksia, toisin kuin Hyvässä Sanomassa ja Uudessa Tiessä. Sana ei ole painotuksiltaan vahvasti konservatiivinen, ei myöskään suoranaisen liberaali. Ihmisten suhde Jumalaan oli silti Sanan sisällössä enemmän läsnä kuin Kotimaan tai Kirkko ja kaupungin.
Susanna Koivulan opinnäytetyö on luettavissa tästä.
