Kirjoittanut
Tuore kenttäpiispa Pekka Asikainen on huomannut, että kansainvälisen turvallisuustilanteen myötä varusmiesten keskustelut sotilaspappien kanssa ovat vakavoituneet. Eniten silti käsitellään yhä henkilökohtaisia asioita ja parisuhdehuolia.
Puolustusvoiman kenraalikuntaan lukeutuva kenttäpiispa Pekka Asikainen vieraili ensi kertaa Radio Dein Piispan kyselytunnilla keskiviikkona 17.1.2024. Kysymyksiä piispalle esittämään oli kanavan ohjelmajohtaja Kai Kortelainen suoraan lähetykseen kutsunut Kirkko ja Kaupunki -median päätoimittajan Pauli Juuselan, Kotimaan toimittajan Emilia Karhun sekä kaartin jääkärin ja Ruotuväki-lehden toimittajan Nella Heleniuksen.
Pekka Asikainen aloitti kenttäpiispan työt kesäkuussa 2023. Pauli Juusela kysyy, millaisia yllätyksiä työ on tuonut tullessaan.
– Tässä on nyt kahdeksas kuukausi menossa, ja työ on ollut erittäin mielenkiintoista ja antoisaa. Valitettavasti voi sanoa, että toimintaympäristössä on aika paljon levottomuutta, ja meillä on siitä johtuvaa monenlaista kiirettä ollut myös omalla alalla. Mitään erityisiä yllätyksiä ei ole tullut vastaan. Minulla on aika vahva reserviläistausta. Pataljoonatasolta aina maavoimien esikuntaan saakka olen aiemmin toiminut sotilaspastoritehtävässä, Asikainen sanoo.
Suomi on nyt Naton jäsen. Mitä Nato merkitsee piispan työn kannalta?
– Esimerkiksi viime viikolla olin Tukholmassa, ja seitsemän maan kollegat olivat paikalla. Tällaista yhteistoimintaa suunnitellaan, ja nyt kun ollaan Naton jäseniä, niin muiden jäsenmaiden kanssa on kyllä aktiivista yhteistoimintaa tulevina vuosinakin.
– Olimme ruotsissa. Sekin kertoo paljon. Vaikka Ruotsi ei ole tällä hetkellä Naton jäsen, niin siihen suuntaan ollaan vahvasti siellä päin menossa. Ruotsi on meidän luotettava naapurimaa, niin meidän on hyvin luontevaa tehdä myös yhteistyötä, piispa perustelee.
Ekumenia on sotilaspappien arkipäivää
Natossa jäsenmaiden uskontojen kirjo on monimuotoinen. Ruotuväen Nella Helenius kysyy, miten tilanne on vaikuttanut Suomen puolustusvoimien toimintaan.
– Jos ajatellaan sotilaan virsikirjaa, niin se kuvaa aika hyvin sitä kontekstia, missä kotimaassa tehdään töitä. Sieltä löytyvät tietenkin luterilaiset rukoukset, ortodoksiset ja katoliset. Sieltä löytyvät islamilaiset rukoukset ja myös juutalaiset rukoukset. Eli tämä on lähtökohta – meillä ekumenia ja uskontojen välinen vuoropuhelu on tärkeä sotilaspappien arkipäivään liittyvä asia, Asikainen kertoo.
Hän ottaa esimerkiksi Yhdysvaltojen sotilaspapiston, jossa ovat edustettuna kaikki kirkkokunnat ja myös uskonnot.
– Taitaapa joku humanistipappikin löytyä sieltä. Eli tällä tavalla pyritään sotilaspapiston osalta tukemaan sotilaita heidän tärkeissä tehtävissään.
”Meillähän on kriisinhallintatehtävissä valitettavasti käynyt myös niin, että sotilaita on kuollut.”
Kotimaan Emilia Karhu otti esille tilanteet, joissa Nato-operaatioiden myötä pitää varautua myös suomalaisten sotilaiden kuolemiin. Miten kenttäpiispa on asiaan varautunut?
– Tämä on tärkeä kysymys. Meillähän on kriisinhallintatehtävissä valitettavasti käynyt myös niin, että sotilaita on kuollut. Ja siihen on jo varauduttu aiemmin kriisinhallintaoperaatioiden kautta. Tässä suhteessa ei siinä sen kummempaa muutosta Nato-jäsenyyden vuoksi ole.
Asikainen toteaa, että ehkä pohdinnat eivät niinkään nouse Nato-jäsenyyden myötä, vaan ne tulevat esiin yleensäkin kansainvälisen turvallisuustilanteen myötä. Hänen mukaansa sotilaspapiston kautta tuleva tuntuma on, että pohdinnat ovat kansainvälisen jännittyneen tilanteen vuoksi tulleet enemmän iholle.
– Tätä keskustelua sotilaspapit ovat enenevässä määrin kohdanneet tuolla joukko-osastoissa ja varuskunnissa. Ja toki sitten kantahenkilökunnan puolella nämä kysymykset ovat aktualisoituneet vaikkapa nyt, kun lähdetään kriisinhallintaoperaatioihin.
Sotilas ei ole sodassa omalla asiallaan
Kenttäpiispa Pekka Asikainen kertoo, että sotilaspappien oppitunneilla käydään läpi monenlaisia asioita, esimerkiksi aseenkäytöstä. Milloin se oikein ja milloin se on väärin? Emilia Karhu kysyykin, mitä piispa vastaisi varusmiehelle, joka tulisi sanomaan, ettei hän keksi mitään niin painavaa syytä, joka oikeuttaisi hänet tappamaan toisen ihmisen?
– Jos ajatellaan sotaa ja tappamista, niin kyllähän se yksilötasolla on kaikkien moraalisääntöjen ja omantunnon vastaista. Sitten jos ajatellaan vähän laajemmin, mielestäni se on pienemmän riesan tie. Se on heikompien yhteiskunnan jäsenten puolustamista. Sen me olemme nähneet vaikkapa nyt Ukrainassa. Tämä on hyvin vaikea moraalinen ja eettinen kysymys toki. Ja näitä joutuu pohtimaan jokainen sitten omalla kohdalla vähintään.
Asikainen muistuttaa, että sotimiseen liittyy periaatteita ja määritelmiä oikeutetusta sodankäynnistä. Hän ottaa esille kirkkoisä Augustinuksen, Tuomas Akvinolaisen ja Martti Lutherin, jotka löysivät näkökulmia oikeutettuun sotaan ja viattomien ihmisten suojelemiseen.
– Sotilas ei ole omalla asiallaan, kun hän lähtee käskystä käyttämään asetta, eikä ole koskaan omalla kostoretkellään tai pura omaa vihaa vihollisiin. Vaan hän suorittaa sitä tehtävää, joka on laillisen esivallan hallussa.
Naisteologit ovat tervetulleita varusmiespapeiksi
Emilia Karhu tiedustelee, kuinka paljon sotilaspappien palveluita käytetään varuskunnissa ja rauhanturvatehtävissä. Hakeudutaanko heidän puheilleen enemmän vai vähemmän kuin ennen?
– Minulla ei ole tarkkaa tilastotietoa, mutta kyllä siinä kynnys on madaltunut vuoden 2022 jälkeen Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Eli kyllä nämä vaikuttavat. Ei nyt mitään dramaattista, rakettimaista nousua ole, mutta sotilaspapit ovat sanoneet, että tällaista keskustelua enemmän tulee.
– Toki pääpainopiste on edelleen samoissa teemoissa, esimerkiksi siviilipuolen ongelmissa tai parisuhdeongelmissa, joita halutaan jakaa sellaisen luotettavan henkilön kanssa, joka on myös vaitiolovelvollinen, Asikainen sanoo.
”Jos ajatellaan yleensäkin kirkon papistoa, niin yhä vähemmän papeista suorittaa asevelvollisuuden.”
Parhaillaan vapaaehtoista varusmiespalvelusta suorittava Nella Helenius toteaa, että puolustusvoimissa myös varusmiehet voivat toimia papin roolissa. Kuinka tärkeä on nimenomaan varusmiespappien rooli puolustusvoimien hengellisessä toiminnassa?
– Jos ajatellaan yleensäkin kirkon papistoa, niin yhä vähemmän papeista suorittaa asevelvollisuuden. Se johtuu siitä, että luterilaisen kirkon puolella papisto on yhä naisvaltaisempaa ja sitä kautta varusmiespappien määrä on jossain mielessä laskenut.
– Tässä yhteydessä voisin pientä mainospuhettakin käyttää. Jos nainen, joka kokee puolustusvoimien palveluksen suorittamisen hyvänä kokemuksena ja on kiinnostunut sen suorittamisesta, niin kannustan – varsinkin jos on teologi. Tervetuloa vaan suorittamaan asepalvelusta, Asikainen kehottaa.
Emilia Karhu toteaa, että varusmiespapit eivät varsinaisesti ole pappeja ja heillä ei ole minkäänlaista pappiskoulutusta. Millä perusteella heidät tehtäviin valitaan?
Asikainen toteaa, että joukossa on myös vihittyjä pappeja, jotka voivat toimittaa esimerkiksi ehtoollista.
– Varusmiespappi-käsitteen alle kuuluu vaikkapa teologian opiskelija, joka on ensimmäistä vuotta opiskelemassa tai on saanut opiskelupaikan ja suuntautuu kirkolliselle alalle. Sitä kautta pystyy ilmoittautumaan varusmiespapiksi. Toki joukossa on myös niin sanottuja varusmiesdiakoneja, jotka ovat muuhun kirkollisen kirkolliseen ammattiin opiskelemassa siviilipuolella, vaikkapa nuorisotyönohjaajana tai kanttorina.
Kenttäpiispa Asikainen kertoo, että varusmiespapit ovat sotilaspastorin eli vakituisen papin ohjauksessa, pitävät hartauksia ja esimerkiksi osallistuvat rippikoulujen pitämiseen.
Kuuntele Piispan kyselytunti uusintana Radio Deissä lauantaina 20.1.2024 klo 11 jälkeen tai vaikka heti Dei Plus -palvelussa.
