Kirjoittanut
Suomen suvessa järjestetään pyhiinvaelluksia paitsi kävellen myös meloen, kirkkoveneellä, sähköpyörillä ja bussilla. Kohteina on kirkkoja, hautausmaita ja paikkoja luonnossa.
Evankelis-luterilaiset seurakunnat ja muut kristityt toimijat järjestävät tänä kesänä ohjattuja pyhiinvaelluksia ympäri Suomen, osin tuorein toteutuksin ja sisällöin.
Pyhän Henrikin Pyhiinvaellusyhdistys järjestää bussivaelluksen Pyhän Henrikin tiellä elokuussa yhdessä Turun kristillisen opiston ja Turun NNKY:n kanssa.
Kahdeksan ja puolen tunnin aikana vieraillaan Karjalan, Mynämäen, Nousiaisten, Maskun ja Ruskon kirkoissa sekä Koroisten piispankirkon paikalla, mutta myös lentokentän maastossa sijaitsevassa Pirunpesässä.
Tampereella ohjattu pyhiinvaellus on tänä kesänä vielä esimerkiksi Lamminpään hautausmaalla.
Kirkko Helsingissä järjesti kesäkuun 28:ntena valokuvauspyhiinvaelluksen. Matkaan lähdettiin Vuosaaresta sijaitsevalta Merimieskirkolta kohti Puotilan kappelia. Kuuden kilometrin reitti polveili Vuosaaren kallioilla. Välillä pysähdyttiin harjoittamaan mietiskelevää kuvausta.
Somerolla Erärenki-yrittäjä Jouni Palén ohjasi ennen juhannusta Someron seurakunnan ja Paimionjokiyhdistyksen kanssa noin 15 kilometrin mittaisen Pienen Pyhiinvaellusmelonnan, joka alkoi hartaudella Somerniemen kirkossa. Myös perillä Someron kirkon rannassa kokoonnuttiin loppuhartauteen.
– Tapahtuma oli niin suosittu, etteivät kaikki halukkaat mahtuneet mukaan, kertoo Palén.
Turusta Lietoon on puolestaan taitettu matkaa sähköpyörillä.
Pyhiinvaelluksia räätälöidään nykyisin myös lasten ja nuorten ryhmille.
Kesäkuun viimeisellä viikolla ”pyhiinvaelluspappi” Kalle Elonheimo pyöräili 10–14-vuotiaiden kanssa kolmen päivää Pyhän Henrikin tiellä Kokemäeltä Turkuun.
Yhteispituudeltaan 145 kilometrin pituisen Tour de Henrikin järjestivät Lasten ja nuorten keskus, Pyhän Henrikin pyhiinvaellusyhdistys sekä Salon, Naantalin ja Paimion seurakunnat.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon evl.fi:n mukaan pyhiinvaellus on tärkeä ilmiö; miljoonat ihmiset matkustavat vuosittain erilaisiin pyhiinvaelluskohteisiin:
”Luterilaiselle vaeltajalle pyhiinvaellus on ruumiin rukousta, hengellisen elämän hoitamista ja hengittämistä Jumalan tahdissa. Läheskään aina pyhiinvaellusta ei tehdä suoraan uskonnollisista syistä. Motiivina voi olla irtioton kaipuu, itsensä haastaminen ja omien rajojen kokeileminen, lupauksen täyttäminen, vaeltaminen luonnossa tai kiinnostus kulttuurihistoriallisiin kohteisiin.”
”Pyhiinvaellukseen kuitenkin aina liittyy merkityksen etsintä, ihmettely ja pyhyyden äärelle asettuminen. Hengellinen ja henkinen ulottuvuus saattaa aueta pitkään vasta matkan jälkeenkin.”
