Kirjoittanut
Rovasti Olavi Peltola kritisoi voimakkaasti karismaattisuutta eikä oikein usko kristittyjen yhteyteen.
Silti hän joutuu säännöllisesti ”pakenemaan” Heinolaan kesämökille, koska niin moni haluaa rakastetun ja luotetun raamatunopettajan sielunhoitajakseen.
Peltola puhuu nyt kärsimyksestä kristityn aarteena sekä siitä, minkälainen kritiikki häntä on loukannut.
Suomalaisten herätysliikepiirien legendaarisin karismaattisuudenvastustaja Olavi Peltola on puhunut 1950-luvulta asti myös kielillä.
Ilmiö pulpahtaa toisinaan suusta rukouksen kyytipoikana – tänäkin keväänä ”monta kertaa”.
Joku ehkä kutsuisi sitä ”Jumalan huumorintajuksi”. Peltola itse kuvailee kielillä puhumistaan ”puhtaasti sielulliseksi”.
– Väitteeni perustuu 60 vuotta kestäneeseen pohdiskeluun. En väitä, että kaikki muukin kielillä puhuminen on samaa kuin minun.
– Ateistikin voi puhua kielillä, mutta osa ihmisistä ei voi milloinkaan, koska heidän sielullinen rakenteensa ei ole ekstaattisuuteen taipuva. Minun on.
Mikä saa kielillä puhumisen aikaan?
– Kun puhun kielillä, menen Jeesuksen luo ja sanon: ”rakas Jeesus, nyt minä puhun kielillä, koettele tätä ja kätke se verihaavoihisi”, Peltola kertoo.
Peltolan mukaan ihmisen kielillä puhuminen on instrumentti, joka voi olla kolmen vallan käytössä.
– Suurimmassa osassa tapauksista sitä käyttää uskova itse, vaikka hän kuvittelee muuta. Sitä voivat käyttää myös Pyhä Henki tai demoniset vallat.
– Rajanveto näiden välillä on tuhannen taalan kysymys.
Lue Olavi Peltolan koko haastattelu uusimmasta Elämään-lehdestä!
