Kirjoittanut
Kysymys homoparien siunaamisesta on repinyt anglikaanisen kirkkoyhteisön hajalle. Ruandassa koolla ollut joukko korosti Raamatun arvovaltaa yli ihmisviisauden.
Anglikaaniseen kirkkoyhteisöön kuuluu maailmanlaajuisesti noin 85 miljoonaa jäsentä. Yhteisön symbolisena päämiehenä toimii Canterburyn arkkipiispa, joka on yksi kirkkoperheen ”yhteyden välineistä”.
Viime aikoina anglikaanien yhteys on kuitenkin rakoillut pahemman kerran. Ruandan pääkaupungissa Kigalissa kokoontui huhtikuussa noin 1 300 anglikaanijohtajaa 52 eri maasta. Global Anglican Future Conference IV -kokoontumiseen osallistuneet primaatit eli paikalliskirkkojen johtajat edustavat kaiken kaikkiaan noin 85 prosenttia koko maailman anglikaaneista.
Kokoontumisessa annettiin Kigalin sitoumus (The Kigali Commitment), jossa kirkonjohtajat kutsuvat väärään oppiin harhautuneita anglikaaneja kääntymykseen ja palaamaan Raamatun opetukseen: ”Tämä koskee sellaisia asioita, kuten ihmisen seksuaalisuus ja avioliitto, Kristuksen ainutlaatuisuus ja jumalallisuus, hänen ruumiillinen ylösnousemuksensa, hänen luvattu paluunsa, kutsu uskoon ja kääntymykseen sekä viimeinen tuomio.”
Sitoumus korostaa Raamatun selkeyttä, totuudellisuutta, riittävyyttä ja auktoriteettia. Jumalan sana on ohjaava sääntö niin yksittäisten ihmisten elämää kuin kirkon päätöksentekoa koskien.
Radikaaleinta on se, että sitoumuksessa ei enää tunnusteta Canterburyn arkkipiispaa ”ensimmäiseksi vertaistensa joukossa” eli hänen symbolista johtajuuttaan. Syynä on se, että Englannin kirkon piispat Canterburyn arkkipiispan johdolla esittivät samaa sukupuolta olevien parien siunaamista kirkossa. Englannin kirkon kirkolliskokous hyväksyi piispojen esityksen helmikuussa 2023.
”Varoitukset on häpeämättömästi ohitettu”
Kigalin sitoumuksessa todetaan, että enemmistö maailmanlaajan anglikaaniyhteisön primaateista on 25 vuoden ajan jatkuvasti varoittanut Jumalan sanasta poikkeamisesta. Raamatun auktoriteetista luopuminen on repinyt hajalle yhteisöä. ”Nämä varoitukset on häpeämättömästi ja tarkoituksellisesti ohitettu.”
Jakolinjat tulivat näkyviin jo viime vuoden Lambeth-konferenssissa, sillä monet piispat jättivät osallistumatta ja jotkut osallistujista vetäytyivät yhteisestä ehtoollisenvietosta. Lambeth-konferenssi on noin kymmenen vuoden välein kokoontuva maailman anglikaanisten piispojen kokous.
Kigalin sitoumuksen mukaan on pastoraalisesti pettävää ja jumalanpilkkaa siunata kolmiyhteisen Jumalan nimessä samaa sukupuolta olevien liittoja, joita Herra ei siunaa. Seksuaalisuuden toteuttaminen kuuluu ainoastaan elämänmittaiseen miehen ja naisen avioliittoon. Tämän raamatullisen opetuksen kieltäminen ”vahingoittaa luomisjärjestystä (1. Moos. 2:24; Matt. 19:4–6) ja vaarantaa pelastuksen (1. Kor. 6:9)”.
Sitoumus myös vetoaa vuoden 1998 Lambeth-konferenssin päätökseen I.10, jonka mukaan ”homoseksi on yhteensopimatonta Raamatun kanssa” ja joka varoitti ”samaa sukupuolta olevien liittojen laillistamisesta tai siunaamisesta”. Englannin kirkon päätös on siis Kigalin sitoumuksen mukaan Lambeth-konferenssin julistuksen vastainen.
***
Millainen merkitys Kigalin sitoumuksella on anglikaanisesta näkökulmasta? Uusi Tie kysyi tätä Suomessa toimivan anglikaaniseurakunnan Saint Nicholasin kirkkoherralta Tuomas Mäkipäältä. Lue haastattelu Uuden Tien verkkolehdessä.
