Elämäntaito: Kun Pekka Simojoki väsyi ja aikoi lopettaa, salaperäinen puhelinsoitto sai jatkamaan – ”hän sanoi, että Jumala käski soittaa Simojoelle” Ihmisiä ja ilmiöitä: Britanniassa tehty kysely: Kristityt kokevat syrjintää ja vihamielisyyttä uskonsa vuoksi – konservatiiveilla tilanne pahin

Kiista sakramenteista jakaa esikoislestadiolaisia

 

Kuva: KT/Aarne Ormio

Uusi Tie kysyi kahdelta esikoislestadiolaisuudessa mukana olleelta perusteluja, miksi he kannattavat tai vastustavat sakramenttien ottamista omiin käsiin.

Sakramenttiseparatismia vastaan:

Joni Toivonen on neljännen polven esikoislestadiolainen. Hän jätti liikkeen kaksi vuotta sitten. Toivosen mukaan sakramenttiseparatismin perustavin syy on liikkeen seurakuntaopissa, joka on eksklusiivinen.

– Liikkeessä uskotaan, että sen ulkopuolella ei ole mahdollista pelastua. Lapin vanhimmat ja muut heille uskolliset opettavat, että Lapinmaalta tuleville neuvoille tulee olla kuuliainen, koska Pyhä Henki on ne antanut. Jos yksittäinen kristitty ei hyväksy ja ”pidä kalliina” näitä neuvoja, hänen katsotaan olevan kapinassa Jumalaa vastaan, hän sanoo.

Sansa neliöb. 11.11.-10.12.

Toivosen mukaan nyt käsillä oleva sakramenttikäytännön muutos nähdään tällaisena jumalallisena ja erehtymättömänä neuvona Lapin vanhimmilta. Jos sitä neuvoa käy vastustamaan, jää vaille Jumalan siunausta.

Odd Minde, yksi johtavista vanhimmista, käytti rankkoja vertauksia ja tuomitsi ruumeniksi sellaiset, jotka eivät seuraa asiassa Lapinmaan ymmärrystä. Käytännössä ja kiertelemättä tämä tarkoittaa sitä, että ellet alistu meidän neuvoihimme, joudut helvettiin.

Joni Toivosen mukaan epäkohtia esille tuova henkilö joutuu leimaamisen kohteeksi. Toisaalta hän näkee herätysliikkeiden suhteen kansankirkkoon laimeana.

– Median ja kirkollisten liberaalien luoma paine taitaa lisätä pelkoa pitää Jumalan sanaa rohkeasti esillä. Kirkossa jatkuvasti etenevä luopuminen Raamatusta ja kirkon tunnustuksesta saa liian vähän julkista ja rohkeaa vastustusta herätyskristillisyydestä, hän sanoo.

Toivonen kokee, että kirkkokriittisessä herätyskristillisyydessä ei aina osata katsoa tämän sakramenttijupakan taakse.

– Esikoislestadiolaisten kirkkokritiikki on sinänsä osuvaa, mutta todellinen syy separatismiin on kuitenkin esikoisuuden seurakuntaopin eksklusiivisuus ja Lapin vanhimpien päätös. Tämä jää liikettä paremmin tuntemattomalta herkästi huomaamatta ja liike saa ansaitsematonta sympatiaa kirkon konservatiiveilta, Toivonen sivaltaa.

Hänestä huoli kirkon linjanvedoista on vain tekosyy sakramenttiseparatismille.

– Jos Lapista tulisi neuvo peruuttaa sakramenttien toimittaminen itsenäisesti, se peruutettaisiin. Tämä jos mikä on lahkohenkisyyttä, hän sanoo.

Sakramenttiseparatismin puolesta:

Pitkän linjan kirkollinen sekä esikoislestadiolaisen liikkeen vaikuttaja Pekka Rytilä näkee, että sakramenttiseparatismin taustalla on syvä huoli kirkon linjanvedoista.

– Vuoden 1986 päätös pappisviran avaamisesta teologinaisille on Raamatun mukaan väärä ja tuomittava. Miespappeuteen sitoutuneet ovat virkakiellossa, ja heitä on jopa erotettu pappisviroista.

Rytilä kritisoi myös 2000-luvun alussa voimaan tulleita ehtoolliskäytäntöjä, kuten erillinen valmistelupöytä ja ehtoollisaineiden nostaminen (elevaatio).

– Katoliset käytännöt on näin nostettu keskiöön.

– Uusin käsittämätön ilmiö kirkossamme on luonnonvastaisen seksuaalisuuden hyväksyminen, jonka jo vaistokin ymmärtää kuolettavaksi synniksi (Room. 1:32). Demokratiassa julkisyhteisönä toimiva kirkko ajautuu poliittisten virtausten viskeltäväksi. Lisäksi kuntauudistus tappaa parhaillaan laumoittain vanhoja hienoja seurakuntia, kun ne on sidottu kuntarajoihin, Rytilä sanoo.

Pekka Rytilä on toiminut esikoisuuden piirissä julkaisutoiminnassa vuosina 1990–2010. Vuodesta 1991 hän on toiminut Helsingin lähetysjaoksen puheenjohtajana. Hän on viidennen polven kirkollinen luottamusmies ja toimi pitkään paikallisseurakuntien seurakuntaneuvostoissa ja kirkolliskokouksessa. Rytilä tietää, että herätysliikkeiden on aina ollut vaikeaa sopeutua ajan ilmiöihin kirkon piirissä.

– Meille suositellaan usein sitä mallia, että piiristämme tulisi pappeja, jotka toimisivat kirkossa sen ehdoilla ja omassa piirissä toisilla. Pidämme sellaista kaksinaamaisuutena, josta jo Paavali joutui nuhtelemaan Pietaria (Gal. 2:11–14 ).

– Tiedostan tietyllä haikeudella, että kirkon päätehtäväksi jää tällä menolla hautaustoimi, josta on sopimus valtion kanssa, sekä muut seremoniat.

Rytilä ymmärtää piispojen huolestuneisuuden sakramenttikiistan kärjistyttyä.

– Monet heistä tuntevat liikettämme ja tietävät esikoiset aidoiksi kristityiksi.

Lue lisää Uusi Tie -verkkolehdestä.

 
artikkelibanneri Uusi Tie