Vuoden pappi, Kajaanin seurakunnan kappalainen, Taina Manninen liputtaa jumalapalveluksen puolesta, joka hän hänelle rukouksen, kiitoksen, ylistyksen sekä ihmisen ja Jumalan kohtaamispaikka.
– Eräs seurakuntalainen sanoi odottavansa jokaisessa messussa sanoja: Herran rauha olkoon teidän kanssanne. Tämä toivotus on hänelle Kristuksen sana pimeyden ja levottomuuden keskellä, Taina Manninen kertoo.
Hänet kukitettiin vuoden papiksi päättyneellä viikolla Papiston päivillä Helsingissä. Valinnalla haluttiin nostaa esiin seurakunnan perustyötä.
Manninen tahtoo opastaa ihmisiä näkemään elämän lahjana kaikkina päivinä, myös pahoina. Kun polku vie myrskynsilmään ja kipuun ja ainoa kysymys on, mistä löytyvät voimat jatkaa eteenpäin.
Pappina jaksamisen työkalupakista häneltä löytyy virsikirja, virsien laulua ja monia kirjoja, joista muutamaan on jumittunut pidemmäksi aikaa. Kestosuosikki on ollut Henri J.M. Nouwenin Tuhlaajapojan paluu.
– On etuoikeus turvautua itse siihen sanomaan, mistä muille kertoo. Toivon, että ihmettelyn kykyä riittäisi koko elämän ajaksi.
Pitää aloittaa laidasta, neuvoi sairaalapappiystävä takavuosina Mannista. Kokenut työtoveri tarkoitti, että monen suuntaan haromisen sijasta papin työssä on viisasta keskittyä yhteen ihmiseen kerrallaan.
– Luottaen siihen, että avunketjussa jälkeeni tulee vielä muita, jotka tarttuvat tukea tarvitsevaan.
Rajaaminen on välttämätöntä seurakuntatyössä. Sen Manninen tietää aherrettuaan pappina vuodesta 1988. Perheen ruuhkavuosina hän sanoo kotiin palatessaan kiertäneensä ensin taloa ympäri, ehkä potkaisseensa kiven tieltään, minkä jälkeen sujahti neljän lapsen äidin ja puolison osaan.
