Kirjoittanut
Hyvinkäällä asuva Kimppu Hyvärinen on onnellinen kristitty ja viiden lapsen äiti. Lapsuuden perheessään hän joutui kuitenkin kokemaan pahoinpitelyä ja seksuaalista hyväksikäyttöä.
Kun maolaista ideologiaa tunnustavat punaiset khmerit pääsivät valtaan Kambodžassa 1975, merkitsi se Kimppu Hyvärisen synnyinmaan sivistyksen ja kehityksen nopeaa ja rajua alasajoa. Uskonto, teatteri, musiikki ja sanomalehdet lakkautettiin. Kirjastot, sairaalat ja koulut tyhjennettiin, ja väestö siirrettiin maaseudulle pakkotöihin ”kuoleman kentille”. Punakhmerien verisen hallinnon aikana kuoli yli miljoona kambodžalaista aliravitsemukseen, sairauksiin ja teloituksiin. Myös Kimppu Hyvärisen suku joutui kärsimään. Kimpun äiti menetti sodassa vanhimman veljensä ja joutui itsekin hyvin nuorena ankaraan orjatyöhön riisipellolla.
Isän kuolema
Kun Kimppu oli vielä äitinsä vatsassa, perhettä kohtasi iso tragedia. 28-vuotias isä oli lähdössä rintamalle, jolloin äidille tuli vahva ennakkoaavistus.
– Hän sanoi isälle, että älä mene, tunnen että sinulle tapahtuu jotain pahaa.
Isä oli kuitenkin lohduttanut ja luvannut palata pian. Hän oli tarttunut veljeä hartioista, ja pyytänyt tätä pitämään huolta äidistä ja vauvasta äidin masussa.
– Siinä hän hyvästeli minut, hän oli rakastava isä, Kimppu saa kyyneliltään sanotuksi.
Parin päivän päästä isä oli nähnyt unen, että kotona on tulipalo. Hän sai esimieheltään luvan käydä kotona. Kun Kimpun isä poikkesi tienvarteen tarpeelleen, hän sekä kaksi saattajaa menehtyivät miinan räjähtäessä, vain noin kilometrin päässä kotoa.
Muutto Suomeen
Perhe sai Punaisen Ristin kautta turvapaikan Suomesta. 2-vuotias Kimppu saapui äidin, isäpuolen ja kahden veljen kanssa pohjolaan vuonna 1991. Uudessa kotimaassa perheeseen syntyi vielä neljä siskoa.
Elämä jatkui kuitenkin kaoottisena, sillä isäpuoli oli väkivaltainen, ja Kimppu joutui kokemaan seksuaalista hyväksikäyttöä 5-vuotiaasta lähtien.
– Äitini oli tietoinen pahoinpitelystä, koska hän joutui itsekin sen kohteeksi.
Hyväksikäytöstä hän ei tiennyt mitään. Kimppu ei uskaltanut kertoa kenellekään, koska isäpuoli uhkasi tappaa sekä Kimpun että äidin.
Tuskaa hymyn takana
Teini-iässä Kimppu yritti itsemurhaa kaksi kertaa, ensimmäisen kerran noin 12-vuoden ikäisenä isäpuolen unilääkkeillä.
– Ajattelin, että nyt pääsen pois täältä.
Yritys päättyi huimaus- ja oksennuskohtaukseen.
– Äiti vei minut pesulle, ja ihmetteli minkä takia tämä lapsi käyttäytyy näin.
” Jos en nyt avaa suutani, joudun elämään siinä helvetissä niin kauan, että kuolen.
Painajaista jatkui vielä useita vuosia
– Aina kun menin kouluun, piilotin pahan olon sisälleni ja näytin ulospäin iloiselta ja hymyilevältä tytöltä. Tunsin häpeää siitä, että joku saisi tietää. Ajattelin että hyväksikäyttö on minun vikani.
Erään pahoinpitelyn jälkeen 17-vuotias Kimppu vihdoin uskalsi kertoa totuuden luokkakaverilleen, joka vei järkyttyneenä asian eteenpäin. Sosiaaliviranomaiset vakuuttivat Kimpulle, että heitä sitoo vaitiolovelvollisuus.
– Uskalsin sen tähden avautua. Ajattelin, että jos en nyt avaa suutani, joudun elämään siinä helvetissä niin kauan, että kuolen. Kun kerroin hyväksikäytöstä, koulukuraattori itki. Minäkin itkin.
Vihdoin turvaan
Kimpulle järjestyi paikka lastenkodista.
– Äitini kertoi saaneensa kerran näyn, että hänen miehensä hyväksikäyttää hänen lastaan. Hän oli kuitenkin sivuuttanut ajatuksen, koska ei voinut uskoa, että kukaan isä voi kohdella lastaan niin.
Kun totuus tuli ilmi, Kimpun äiti pyysi tyttäreltään moneen kertaan anteeksi.
– Vaikka olen jo 32-vuotias, palaamme edelleen usein näihin tapahtumiin, ja äiti pahoittelee, kun en kertonut, koska asiat olisivat voineet olla toisin. Jumalalle kiitos, en tullut raskaaksi.
” Minun ei tarvitse enää teeskennellä. Minulla on aito ilo.
Kimppu tuli uskoon pitkän prosessin jälkeen.
– Olin vuonna 2007 Timo Valtosen järjestämällä uskovien nuorten laskettelureissulla. Iltatilaisuudessa puolestani rukoiltiin ja Pyhä Henki virtasi sisälleni päästä varpaisiin. Siitä lähtien tiesin, että olen Jeesuksen oma. Koin Hänen rakkautensa, ja kaikki pelko ja ahdistus lähti. Minun ei tarvitse enää teeskennellä. Minulla on aito ilo. Koen myös surua, jos näen, että ihmiset ovat hajalla ja rikki.
Kimppu iloitsee siitä, että koko perhe on kääntynyt kristityksi. Hän on myös pystynyt antamaan anteeksi isäpuolelleen.
– Se oli pitkä ja vaikea prosessi. Harjoittelin tosi usein niin, että katsoin peiliin ja puhuin itselleni.
Uusia unelmia
Kimpun unelmana on kouluttautua poliisiksi.
– Haluan auttaa ihmisiä ja ohjata vaikeuksissa olevia oikeaan suuntaan. Minulla olisi myös silmää nähdä, ketkä joutuvat kokemaan perheväkivaltaa.
Kimppu on kuitenkin vielä kahden vaiheilla.
– Haluaisin, että ihmiset kannustavat minua siinä, että pystyn siihen. Ja tietysti rukoilen myös, että se olisi Jumalan tahto elämässäni.
Kuuntele Kimppu Hyvärisen haastattelu ja muita Kutsu vapauteen -sarjan podcasteja. Hyvärisen haastattelu on alun perin julkaistu Radio Dein ystävien Aalloilla-lehdessä 4/2020.
Teksti: Marja Salminen
Kuva: Kimppu Hyvärisen albumi
