Muuramelainen Tuula Haasto ei arvannutkaan, millaista raamattuaarretta hän hyllyssään säilytti. Suvussa kulkenut vanha piplia pajastui 1600-luvun harvinaiseksi n. sotaraamatuksi.
Tuula Haasto kertoo, että hänen isänsä oli aikanaan pelastanut vanhan raamatun äidinisän kuolinpesästä. Äskettäin Tuula Haasto vei suvussa kulkeneen kirjan arvioitavaksi Muuramen antiikkimarkkinoille ja sai kuulla, että se todellinen harvinaisuus, 1600-luvun loppupuolella painettu ns. sotaraamattu, Ylen uutiset kertoo.
Sotaraamattu-nimi nousee kirjan historiasta. Kun ensimmäinen suomenkielinen Raamattu painettiin 1642, siitä otettiin 1200 kappaleen painos. Suurikokoinen kirja painoi yli 6 kiloa ja sitä oli hankala kuljettaa.
Niinpä pipliasta valmistettiin Johannes Gezeliuksen kirjapainossa pienikokoisempi painos, jota kutsutaan sotaraamatuksi, koska esipuheessa sanotaan kuninkaan käskeneen ”että se ilman waiwata taitan myötä pitä caikis Sotawaelluxisa”. ”Pokkaripainos” lienee ollut 2200, mutta osa kirjoista tuhoutui tulipalossa ja suuri osa katosi sodan melskeisiin Euroopan sotatantereilla.
Haaston suvun sotaraamattu on suhteellisen hyvässä kunnossa, sivuja ei puutu kovin monta, mikä tekee siitä entistä arvokkaamman. Kirja-asiantuntija Pirkko Audejevin mukaan sotaraamattuja löydetään vain noin kerran parissa vuosikymmenessä.
”Sen tiesin, että sotaraamattu on harvinainen, mutta en tiennyt, että se on näinkin harvinainen”, Haasto sanoo Ylen uutisten jutussa.
