Kirjoittanut
Erkki Jokisen uutuuskirja pureutuu ihmisen pahuuteen 34 esseen ja yli 400 sivun verran. Kirjoitustyö vaati paljon aikaa ja voimia, mutta samalla tuntui välttämättömältä saattaa se loppuun.
Yhtenä yönä vuonna 2018 Erkki Jokinen heräsi kesken unen. Mielessä pyöri keskeneräinen lause: ”…paljastaa pahuus ja sen teot…”
Nuo harvat sanat jäivät silloin merkityksettömiksi, mutta reilun vuoden päästä hän tajusi kirjoittavansa ihmisen varjosta – siitä, mitä voi seurata ihmisen sanoista ja teoista.
Ahkerana lukijana Jokinen oli tarttunut Yö-nimiseen kirjaan, jossa Elie Wiesel kertoo 15-vuotiaan pojan äänellä rehellisesti ja omakohtaisesti juutalaisten kohtelusta sotien aikana: kidutuksesta, nälästä ja kuoleman läsnäolosta Auschwitzin keskitysleirillä.
Pastori oivalsi, ettei ihmisen pahuuden eettisistä seurauksista ole juuri kirjoitettu suomeksi. Hän ryhtyi verkossa etsimään teoksia kirjastoista ja antikvariaateista ympäri maailman ja tilasi niitä itselleen.
Jokinen luki satoja kirjoja, joista hän kirjoitti käsin muistiinpanoja nelisenkymmentä vihkollista.
– Se oli minun tapani työstää ja omaksua niiden antia.
Vähitellen kartoitustyö alkoi täsmentyä esseekokoelman tekemiseen. Siihen hän myös sai Suomen Tietokirjailijoilta apurahan.
Syntymäpäivämatkansa kirjailija-pastori teki vuonna 2019 Puolan Auschwitziin, toisen maailmansodan ja holokaustin aikaiseen keskitys- ja tuhoamisleiriin.
– Kun kosketin omin käsin saksalaisten rakentamia kaasukammioita, muureja ja betonibunkkereita, sain fyysisen tuntemuksen siitä pahasta, joka oikeasti oli tapahtunut.
Nyt henkisesti rankka kirjoitusurakka on päättynyt.
Uuden esseekokoelman pääsanomasta ei ole epäselvyyttä:
– Tahdon vakavasti varoittaa siitä, että ihminen voi lumoutua pahasta. Niin kävi kristityille ja sivistyneille eurooppalaisille, jotka tappoivat kuusi miljoonaa juutalaista.
Jokinen kuvaa tutkimusmatkansa pahuuden maisemaan muuttuneen viime vuosina entistä ajankohtaisemmaksi.
– Sodat syttyivät Euroopassa ja Lähi-Idässä. Ihmisiä ovat koetelleet myös pandemiakriisi, energiakriisi ja rajakriisi. Lokakuussa 2023 kuolema juhli Gazan rajan molemmin puolin ja pian maailma huusi yhtenä pauhuna ”loppua sionismille”.
Jokinen näkee, että pahuus piileskelee rakenteissa.
– Sitä leimaa haluttomuus tulla näkyville kaikessa inhottavuudessaan. Nyt katselemme sitä uutisissa päivittäin, mutta pian unohdamme, miten totta se on kaiken aikaa myös näkymättömissä.
– Pahuus on kuin käärme kolossaan (Jesaja 5:20), valmiina ryömimään esille ja lamaannuttamaan saaliinsa.
Alun perin Erkki Jokinen halusi kirjoituksillaan paljastaa pahuuden ja tehdä siitä näkyvän.
– Mutta pahuuden rinnalla aloin jatkuvasti lujemmin takertua toivoon; en toiveikkuuteen enkä hyväuskoisuuteen, vaan valoon, joka ulottuu pimeän läpi omaankin varjooni.
Raamatussa huomisen toivo on läsnä Genesiksestä Johanneksen ilmestykseen, josta on luettavissa, miten kaikkein absoluuttisimmallekin pahuudelle löytyy pääteasema.
– Jumala luo maan uudelleen rauhan valtakunnaksi, jossa jokainen kyynel on poissa. Ei siis ole enää yhdenkään ohjuksen uhkaa, ei ainoatakaan lyöntiä tai pienintäkään loukkausta.
– Vihan liekki on parhaimmillaankin vain hetken välähdys. Kyynelten pellosta itää uusi kasvu. Uudessa maassa ne molemmat, suru ja viha, ovat poissa.
Siksi Erkki Jokisen uutuuskirja päättyy toivon ja valon esseisiin.
Erkki Jokinen puhuu uutuuskirjansa teemoista ja Ilmestyskirjan toivosta mm. Kairosmajan Miestenpäivillä 9.–11.2.2024 sekä Oriveden seurakuntakeskuksessa torstaisin 22.2.–11.4.2024.
Erkki Jokinen: Ihmisen varjo – esseitä pahuudesta ja toivosta, Suomen Lähetysseura 2024
