Kirjoittanut
Virpi Ouattara tutki Burkina Fasossa puhuttavaa samuen kieltä. Kesäkuussa hän väitteli Turussa kielen äänne- ja säveljärjestelmästä.
Kansainvälisen Wycliffe-järjestöjen liiton tavoitteena on Raamatun kääntäminen mahdollisimman monelle kansanryhmälle niiden omalla kielellä.
Tuon päämäärän saavuttamiseksi tunnustustenvälisessä järjestöryppäässä puurtaa erilaisissa tehtävissä noin 6 500 henkilöä lähes sadassa maassa. Heistä noin 60 on suomalaisia.
Yksi Wycliffen palveluksessa työskennelleistä suomalaisista on Virpi Ouattara. Ouattara tutki länsiafrikkalaisessa Burkina Fasossa puhuttavaa samuen kieltä ja luonnosteli sille kirjoitusasua.
Kesäkuussa Ouattara väitteli Turussa samuen kielen fonologiasta ja tonologiasta eli äänne- ja säveljärjestelmästä. Kieltä puhutaan viidessä eri kylässä, ja sillä on yhteensä alle 10 000 puhujaa.
– Samuen puhujat eivät osaa riittävän hyvin muita kieliä, minkä vuoksi se on luokiteltu kieleksi, jolle pienestä puhujamäärästä huolimatta tarvitaan raamatunkäännös, Ouattara toteaa.
Kielentutkimus ja kirjoitusasun luominen ovat ensiaskeleita kohti raamatunkäännöstyötä.
Kaikki alkaa kielitilanteen kartoituksesta
Wycliffen tekemä raamatunkäännöstyö ja sen tarpeet tulivat tutuiksi, kun fonetiikkaa eli puheentutkimusta opiskellut Ouattara kesällä 2003 vietti kolme kuukautta järjestön vapaaehtoistyöntekijänä Burkina Fasossa.
Neljä vuotta myöhemmin hän lähti Turun helluntaiseurakunnan ja Wycliffe Raamatunkääntäjien lähettämänä kahden vuoden työjaksolle Burkina Fasoon.
– Työskentelin maan pääkaupungissa Ouagadougoussa Wycliffen kumppanuusjärjestö SIL Internationalin toimistolla sihteerinä ja opetin käännöstiimeille kielitiedettä.
Raamatun kääntäminen on aina monivaiheinen ja pitkä prosessi. Käännöstyö alkaa alueen kielitilanteen kartoituksella.
– Burkina Fasossa tehdyn kielikartoituksen perusteella noin 15 maassa puhuttavaa kieltä tarvitsee vielä raamatunkäännöksen. Aluksi työn alle pääsevät yleensä puhujamäärältään suuret kielet. Burkina Fasossakin ovat jäljellä enää puhujamäärältään pienet kielet, Ouattara kertoo.
Kielen valitsemisen jälkeen on vuorossa kielentutkimusvaihe, jolloin puhutusta kielestä luodaan kielitieteen eri analysointimenetelmillä kirjoitusasu aakkosineen, kielioppeineen ja sanakirjoineen.
Juuri tätä Ouattara teki palattuaan lyhyen Suomen-jakson jälkeen Burkina Fasoon vuonna 2010.
Ouattara sai kolmen vuoden aikana tehtyä peruskuvauksen kielen äännejärjestelmästä sekä kieliopista. Lisäksi hän loi paikallisen kielikomitean kanssa kirjoitusasun, joka on alkuvaiheessa kokeiluluontoinen.
Kulttuurin tunteminen on tärkeää
Kielentutkimus edellyttää paitsi kielen analysoimista myös paikalliseen kulttuuriin tutustumista.
Ouattara elikin koko kolmivuotisen työkautensa samuenkielisten keskuudessa afrikkalaisessa maalaiskylässä, jossa oli 1 500 asukasta. Päiväohjelmaan kuului kaivolla käynti, ja sähköä saatiin aurinkopaneeleista.
– Raamatunkäännöstyössä kulttuurintuntemus on ensiarvoisen tärkeää, koska se vaikuttaa siihen, että käännöksestä saadaan ymmärrettävä. Esimerkiksi leipä voi olla harvinaista herkkua, ja näin ollen ”elämän leipä” kääntyisi ymmärrettävämmin vaikkapa ”elämän maissipuurona”, Ouattara selittää.
Kielen ja kulttuurin tutkimuksen lisäksi lukutaitotyö kuuluu olennaisena osana raamatunkäännöstyöhön, jotta ihmiset voivat lukea Raamattua itsenäisesti omalla äidinkielellään.
Lukutaitotyö voi myös avata ihmisille aiempaa laajempia mahdollisuuksia kouluttautumiseen sekä työelämään. Samalla äidinkielen aseman paraneminen vahvistaa kieliyhteisön kulttuuria.
Työsarkaa riittää, sillä maailmassa on yli 2 100 kieltä, joille ei ole käännetty vielä yhtään Raamatun osaa. Näitä kieliä äidinkielenään puhuvia arvioidaan olevan yli 340 miljoonaa.
Marika Anttila
Lue koko haastattelu Ristin Voitto -lehden numerosta 28–29/2015.
