Kirjoittanut
Tuore tutkimus paljastaa, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien työilmapiirissä olisi parantamisen varaa.
Viime viikolla julkaistussa tutkimuksessa kartoitettiin yhdenvertaisuuden ja eriarvoisuuden kokemuksia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnissa.
– Tutkimuksessa tarkasteltiin laajasti työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kokemuksia eriarvoiseen asemaan joutumisesta määrittelemättä, onko kyse lakiin kirjatusta syrjinnästä vai ei, tutkija Henrietta Grönlund selvittää.
Tutkimustulosten mukaan seurakuntien työntekijät kokevat edelleen melko paljon eriarvoista kohtelua. Vastanneista 39 prosenttia koki joutuneensa eriarvoiseen asemaan kirkon työyhteisössä viimeisten kahden vuoden aikana. Syrjinnän perusteita ovat olleet muun muassa ikä, sukupuoli, perhetilanne, uskonnollinen vakaumus tai mielipide ja herätysliiketausta. Kokemukset liittyivät esimerkiksi työhönottotilanteisiin, uralla etenemiseen, häirintään tai vihamieliseen asenneilmapiiriin. Esimiehiltä ja piispoilta odotetaan kaiken syrjinnän jyrkkää torjumista.
Määritteleekö kirkko
omat sääntönsä?
Kirkolliskokousedustaja, toimittaja Marjaana Perttula katsoo, että tutkimuksella on kytkös kirkon virkamiesoikeudelliseen pakettiin, joka hyväksyttiin kirkolliskokouksessa syksyllä 2009.
Heti kirkolliskokouksen jälkeen kirkkohallitus perusti työryhmän pohtimaan, pitäisikö kirkon muokata lainsäädäntöään siten, että omantunnon kysymyksissä kirkon työntekijöiden toimintaa ei tulkittaisi syrjinnäksi. Siten esimerkiksi naispappeus- ja homokysymyksissä työntekijöillä olisi omantunnonvapaus.
– Mikäli kirkko ei pääse riittävään yksimielisyyteen vakaumuksen kunnioittamisesta, kirkonkin osalta jää voimaan yhteiskunnan laki. Se yksiselitteisesti kieltää sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuvan syrjinnän, Marjaana Perttula sanoo.
Lue lisää Uusi Tie -lehdestä.
