Kirjoittanut
Sodasta ja vainosta huolimatta kirkko on aina ollut irakilaisille kristityille rauhan tyyssija. Seurakunnan maallikkojohtaja Fady, 32, on kasvanut Bagdadissa, jossa kirkko kohtaa haasteita ja siunauksia.
Vuonna 2003 näimme, kuinka valtava Saddam Husseinin patsas kaadettiin Bagdadin keskustassa. Siitä alkoi sota, joka kesti kahdeksan vuotta ja josta vain muutaman vuoden päästä seurasi uusi sota ääri-islamistista Isis-järjestöä vastaan.
Sodan aiheuttamassa kaaoksessa kirkot ja niiden johtajat joutuivat maalitauluiksi. Useita johtajia siepattiin tai surmattiin, ja moniin kirkkoihin hyökättiin. Eniten huomiota herätti Bagdadin katoliseen kirkkoon kohdistunut pommitus, jossa kuoli yli 50 ihmistä.
Lapsuus sodan varjossa
Fady kasvoi kuoleman ja tuhon sävyttämän arjen keskellä. Hän oli vasta 11-vuotias, kun sota alkoi.
“Ehkä jossain toisessa maassa lapsi olisi peloissaan nähdessään aseistettuja sotilaita kuljettavan panssarivaunun ajavan ohi. Me emme enää edes huomanneet niitä. Usein näin ruumiita kadulla. Sodan ollessa kiivaimmillaan Bagdadissa oli päivittäin yli 15 räjähdystä, ja niiden lisäksi tulivat pommitukset ja sieppaukset. Siihen tottui.”
”Olemme täällä Irakissa hyvin myötätuntoisia ukrainalaisia kohtaan: tunnemme heidän tuskansa, koska olemme itse kokeneet saman.”
Fady muistaa hyvin tapauksen, jolloin hän välttyi täpärästi marttyyrikuolemalta “Jumalan armosta”, kuten hän itse toteaa.
“Kun olin kerran kirkossa, sen eteen oli parkkeerattuna auto, joka syttyi itsestään palamaan. Poliisit tutkivat auton ja löysivät sen sisältä pommin, joka oli tarkoitettu kirkkoa varten. Onneksi he saivat tehtyä pommin vaarattomaksi, ennen kuin se räjähti.”
Fadyn elämään ei vaikuttanut pelkästään jatkuva väkivallan näkeminen. Sodan seuraukset tekivät arjesta kaiken kaikkiaan hankalampaa, ja pian kaupunki oli enää varjo entisestään.
“He pommittivat infrastruktuurin – tietoliikenteen, lentokentän, koulut, yliopistot”, Fady muistelee. “Muistan, kuinka kokeisiin piti lukea kynttilänvalossa.”
Fadyn on vaikea sanoittaa sitä, mitä sodan keskellä kasvaminen hänelle aiheutti. Muistoihin liittyvä kipu tulee selvimmin esille, kun hän kohtaa väkivaltaa muualla.
“Kun nyt näemme televisiosta kuvia Ukrainan ja Venäjän välisen sodan ilmaiskuista ja sotilasajoneuvoista, se laukaisee muistikuvamme. Muistamme lentokoneiden äänet, kun ne lensivät ylitsemme. Olemme täällä Irakissa hyvin myötätuntoisia ukrainalaisia kohtaan: tunnemme heidän tuskansa, koska olemme itse kokeneet saman.”
Bagdad sodan jälkeen: kirkko toivon keskuksena
Läpi nuoruuden myllerrysten ja nykyisten haasteiden Fadylla on aina ollut paikka, josta hakea lohtua: “Kirkossa minulla on hyvä olla. Kun astun kirkkoon, koen, että juuri minä olen lähellä Jumalaa. Koen rauhaa, rakkautta ja turvaa. Samalla tunnen poikkeuksellista kunnioitusta. Elämäni menettäisi makunsa, jos kirkkoa ei olisi olemassa.”
Jatkuvien pommitusten, sieppausten ja kirkkoon kohdistuvien hyökkäysten keskellä bagdadilaiset kirkot eivät koskaan sulkeneet oviaan. Monille kristityille kirkko oli elinehto: ”Ihmiset kokivat, että se oli heille voiman lähde”, Fady selittää.
Kahden vuosikymmenen sotimisen jälkeen Bagdadin tilanne on nyt paranemaan päin.
”Hengellisessä mielessä heillä oli aina paikka rukousta varten silloin, kun he sitä tarvitsivat. Rukoillessaan Jumalaa he tiesivät, ettei hän hylkää heitä. Mutta kirkko oli suoja myös fyysisesti: jos minut ajettaisiin ulos talostani, voisin mennä kirkkoon.”
Kahden vuosikymmenen sotimisen jälkeen Bagdadin tilanne on nyt paranemaan päin. Fadyn mukaan kaupunki ei ole vielä entisensä, mutta räjähdykset vähenevät ja palvelut ovat palaamassa kaupunkiin. Fady kokee, että jopa eri uskonnollisten ryhmien väliset suhteet ovat paranemassa.
”Me rukoilemme kirkoissamme ja muslimiveljemme rukoilevat moskeijoissaan.”
Vaikka Fady tuo esiin hyvät välit musliminaapureidensa kanssa, kaikki eivät valitettavasti kohtele kristittyjä yhtä arvostavasti. Vaino ja syrjintä tuovat edelleen jatkuvaa painetta kristittyjen arkeen. Esimerkiksi nainen ei voi turvallisesti kulkea Bagdadissa, ellei hän käytä huivia islamilaiseen tapaan.
Toinen haaste kirkolle on suuri maastamuutto. World Watch -tutkimuksen arvioiden mukaan yli 80 % kristityistä on lähtenyt Irakista vuoden 2003 jälkeen. Tämä on kirkolle valtava haaste, koska Fadyn mukaan “ihmiset ovat kirkon tukipylväitä”.
Tämäkään ei saa Bagdadin kirkkoa sulkemaan oviaan. Päinvastoin sitä tarvitaan enemmän kuin koskaan: “Täällä on vielä kristittyjä, kirkko ei ole tyhjä. Kirkossa on edelleen toimintaa”, Fady painottaa.
Toivo kantaa kohti tulevaisuutta
On tärkeää jatkaa kirkon tukemista tässä vaiheessa sodasta toipumista, Fady sanoo. Sota tuhoaa jotain hetkessä, mutta sen jälleenrakentamiseen menee paljon pidempi aika. On tärkeää, että kristinusko säilyy Irakissa.
“Kristittyinä olemme maan suola. Kristinuskolla on täällä pitkät perinteet. Läsnäolomme tässä maassa on hyvin tärkeää.”
Meneillään olevat konfliktit ovat vaikuttaneet myös kirkon taloudelliseen tilanteeseen. Tukenne avulla paikallinen kumppanimme auttaa Bagdadin kirkkoa vahvistamaan asemaansa toivon keskuksena. Se kustantaa opetuslapseuttamis- ja traumaterapiakoulutusta sekä tarjoaa toimintaa nuorille ja lapsille. Seurakuntia autetaan tarvittaessa myös käytännön asioissa, esimerkiksi erilaisilla laitehankinnoilla.
Vaikka tulevaisuus on epävarma, Bagdadin kristityt rakastavat kotikaupunkiaan.
”Bagdad on juuri nyt Bagdad, joka haluaa parantua. Se haluaa unohtaa menneen ja muuttaa nykyiset piirteensä. Alamme nähdä jälleenrakentamista, alamme nähdä muutosta”, Fady toteaa.
Tutustu vainottujen kristittyjen tilanteeseen Irakissa.
