Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on esittänyt Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle toiveen, josko kirkon terveydenhuollon koulutetut diakoniatyöntekijät ja tilat voisivat olla käytettävissä rokottamiseen ja jäljitystyöhön.
Omikron-virusmuunnoksen myötä nopeasti heikentynyt koronaepidemiatilanne koettelee uhkaavasti perusterveydenhuollon kapasiteettia. Jäljitys on ruuhkautunut, ja rokottaminen ja juuri käynnistynyt kolmas rokotekierros ovat vieneet terveydenhuollon kapasiteetin äärirajoille. Yhteiskunnassa pyritään nyt kytkemään rokotusohjelmaan mukaan kaikki mahdolliset tahot, jotta kriisitilanteesta selvitään.
Ensimmäisenä konkreettisena kirkon suuntaan esitettynä pyyntönä on saada nimetyt yhteyshenkilöt sairaanhoitopiireihin. STM:n tavoitteena on luoda eri toimijoista alueelliset ryhmät, jotka huolehtivat koordinaatiosta kunkin alueen sisällä ja voimavarojen kohdentamisesta rokottamiseen ja jäljittämiseen. Kunnissa täsmennetään eri toimijoiden tehtävät ja vastuut.
Kirkko haluaa kantaa yhteiskuntavastuuta ja toimia kumppanina rokotus- ja jäljitystyössä yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Kirkon palveluksessa on noin 1300 diakoniatyöntekijää, joista arviolta 600 diakonissalla on terveydenhuollon ammattihenkilön pätevyys ja mahdollisuus osallistua rokotusten antamisiin ja koronajäljityksiin, tarvittaessa lääkeluvan päivittämisen kautta. Kirkolla on mahdollisuus auttaa myös muilla tavoilla, esimerkiksi tarjoamalla seurakuntien tiloja käyttöön.
Kirkko lähtee mukaan yhteistyöhön nimeämällä yhteyshenkilöitä sairaanhoitopiirittäin muodostettaviin koordinaatioryhmiin, joissa kartoitetaan eri toimijoiden mahdollisuuksia tukea rokotusohjelmaa. Seurakunnat päättävät myöhemmin, mikä niiden panos kullakin alueella on.
”Yhteiskuntavastuu ja lähimmäisenrakkaus ovat Suomen evankelis-luterilainen kirkon toiminnan ytimessä. Haluamme kaikin mahdollisin tavoin olla mukana auttamassa tässä vaikeassa tilanteessa”, Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Pekka Huokuna toteaa.
Kirkkohallitus on jo sopinut hiippakuntien tuomiokapitulien kanssa yhteyshenkilöiden nimeämisestä sairaanhoitopiirittäin. Seurakunnat arvioivat myöhemmin itsenäisesti, missä määrin niillä on mahdollisuus antaa työhön resursseja. Seurakunnat kartoittavat myös, mistä toiminnoista ne voisivat tilapäisesti vähentää resursseja tai onko mahdollista jättää jotain toimintaa tilapäisesti tauolle.
Kirkon viestintä