Ymmärrys autismista auttaa löytämään sopivat keinot rippikoulun käymiseen. Tärkeää on kohdata jokainen yksilönä ja selvittää etukäteen, mikä auttaa vaikeissa hetkissä.
Autismista on puhuttu viime vuosina aiempaa enemmän ja tietoisuus asiasta on lisääntynyt. Nyt myös Kirkkohallitus on julkaissut oppaan, jossa annetaan ohjeita siihen, miten rippikoulu olisi mahdollisimman onnistunut kokemus autismikirjon nuorelle.
Autismiystävällinen rippikoulu -oppaan ovat laatineet Pertti Arola, Elina Jokipaltio, Tanja Rantapere, Katri Suhonen, Kaija Virtanen ja Sanna Ylä-Jussila. Se on luettavissa internetissä Kirkon julkaisut- sivuilla.
Autisminkirjon ihmisillä on synnynnäisesti muista poikkeava aivojen rakenne, joka vaikuttaa tapaan hahmottaa maailmaa ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Siihen liittyvät hankaluudet sosiaalisissa kanssakäymisissä, aistien yli- tai aliherkkyys ja joillain myös aistihakuisuus. Myös hermosto reagoi yleensä muita ihmisiä helpommin kuormittumalla erilaisten ärsykkeiden vaikutuksesta. Lisäksi toiminnanohjauksessa on usein haasteita.
Autisminkirjoon kuuluvilla ihmisillä on usein myös monia sellaisia vahvuuksia, jotka voivat olla suuri voimavara rippikoulussa mikäli niitä osataan tukea. Tällaisia voivat olla vahva oikeudenmukaisuudentaju, kyky ratkaista monimutkaisia ongelmia sekä vahvat mielenkiinnon kohteet.
Toiminnanohjauksen haasteiden vuoksi selkeät ohjeet
Jokaiselle rippikoulua pitävälle on tuttua, että kaikki nuoret eivät halua aina noudattaa sääntöjä. Autismikirjon nuoren kohdalla ei kuitenkaan välttämättä ole kyse periaatteellisesta kapinoinnista auktoriteetteja kohtaan, vaan hankaluudesta ymmärtää ja noudattaa ohjeita.
”Toiminnanohjauksen haasteet tulkitaan helposti nuoren itsepäisyydeksi, välinpitämättömyydeksi tai omaehtoisuudeksi”, oppaassa todetaan.
Erityisen haastavaa ohjeiden seuraaminen voi olla silloin, kun ohjeita tulee paljon kerralla tai nopeassa tahdissa. Voi olla vaikeaa hahmottaa milloin tai missä järjestyksessä asiat kannattaisi tehdä, tai miten kauan jonkun asian suorittamiseen menee aikaa. Informaation vastaanottamista saattaa heikentää myös suuri aistiärsykkeiden määrä.
Lisäksi autisminkirjon ihmiset pitäytyvät usein totuttuun tapaan tehdä asioita – muutokset voidaan kokea hyvin ahdistavina. Tähän liittyen myös toiminnan aloittaminen tai lopettaminen saattaa aiheuttaa ylimääräisiä ponnisteluja.
Ohjeiden seuraamiseen liittyvien haasteiden vuoksi tapahtumien ja tilanteiden ennakoitavuus ja ohjeiden selkeys ovat ensiarvoisen tärkeitä. Siksi toiminnan tueksi voidaan laatia kirjallisia tai kuvitettuja ohjeita. Myös toiminnan riittävä ennakointi ja jäsentäminen auttavat nuorta. Hänen olisi hyvä tietää: Mitä tehdään? Milloin tehdään? Missä tehdään? Kenen kanssa tehdään? Kuinka kauan se kestää? Mitä sen jälkeen tapahtuu?
Aistiherkkyys pahenee stressaantuneena
Autisminkirjon nuorella aistien toiminta on usein muista poikkeavaa. Hänellä saattaa olla aistien yli- tai aliherkkyys, mikä näkyy esimerkiksi suhteessa valoihin, väreihin, ääniin ja kosketukseen. Näistä helpoimmin havaittavia ovat usein näköön ja kuuloon liittyvät herkkyydet.
Esimerkiksi erilaiset taustaäänet, joihin muut ihmiset eivät juurikaan kiinnitä huomiota, saattavat olla hyvin kuormittavia aistiyliherkälle. Tämä voi purkautua ahdistuksena tai jopa fyysisenä kipuna. Aisteihin ylireagointi saattaa näkyä myös erilaisiin makuihin ja hajuihin liittyen – esimerkiksi haluttomuutena syödä ruokia, joissa on tietynlainen suutuntuma. Myös kosketus tai tietynlaiset vaatemateriaalit saattavat tuntua nuoresta epämiellyttäviltä.
Toisilla aisteihin liittyvä erityisyys näkyy päinvastoin aliherkkyytenä: samat aistiärsykkeet tuntuvat miedompina kuin ihmisillä keskimäärin. Tällainen ihminen hakee usein voimakkaita aistielämyksiä tunteakseen aistimuksen. Hän ei välttämättä tunne kipua tai lämpötilaa samalla tavalla kuin muut. Hän saattaa syödä hyvin tulista ruokaa eikä huomaa kaikkia ääniä tai esimerkiksi epämiellyttäviä hajuja.
Herkkyydet saattavat vaihdella eri kausina ja eri päivinä.
Joillain autismikirjon nuorilla näkyy aistimushakuisuutta, eli pyrkimystä voimakkaampiin aistikokemuksiin erilaisten aisteja stimuloivien ärsykkeiden avulla. Tämä voi näkyä esimerkiksi juoksemisena, hyppimisenä tai hihansuiden pureskeluna.
Joskus taipumus voi johtaa myös vaaratilanteisiin niiden äärimmäisyyden vuoksi. Tällaisissa haasteissa voivat auttaa esimerkiksi liikunta, punnerrukset tai taakan kantaminen ennen suoritettavaa tehtävää, jumppapallon päällä istuminen ja pureskelukoru.
Herkkyydet saattavat vaihdella eri kausina ja eri päivinä. Erityisesti ne pahentuvat nuoren ollessa stressaantunut tai kuormittunut. Siksi erilaiset lepohetket ja rauhoittuminen voivat vähentää tai ehkäistä oireilua. Muita apuvälineitä ovat esimerkiksi korvatulpat, aurinkolasit ja stressinhallintaan tarkoitetut apuvälineet. Tärkeää on muistaa, että aistien yli- tai aliherkkyyksillä on hermostollinen tausta ja niiden purkamiseen nuori tarvitsee sallittuja keinoja.
Liiallista kuormitusta ehkäistävä
Autisminkirjon ihmiset ovat alttiimpia kokemaan kuormitusta ja stressiä. Kuormittavia tilanteita olisi hyvä yrittää selvittää jo ennen rippikoulua, jotta voidaan miettiä, onko näitä tekijöitä mahdollista vähentää rippikouluympäristössä. Sosiaaliset tilanteet, aistiärsykkeet ja levon puute voivat olla altistavia tekijöitä. Siksi taukojen pitäminen, rauhoittuminen ja hiljaisuus ovat tärkeitä oikein ajoitettuina.
”Se saattaa kuitenkin unohtua nuorelta rippikoulun arjessa. Vireystilan tiedostaminen on tärkeää autismin kirjolla olevien nuorten kanssa toimiessa. Sosiaaliset tilanteet voivat nostaa vireystilaa ja sitten laskea sitä nopeasti”, oppaassa sanotaan.
Sinänsä yli- tai alivirittyminen ei ole välttämättä vaarallista, mikäli tilanteesta pääsee palautumaan kunnolla. Ennakointi on tässäkin tärkeää: on helpompaa sietää tilannetta jos tietää, miten kauan se kestää ja mitä nuorelta siinä vaaditaan.
Joskus kuormitus menee yli sietokyvyn ja voi tulla niin kutsuttu ”kuppi nurin” -tilanne. Kun se näkyy ulospäin, puhutaan ”melttarista”. Tällöin nuori hermostuu ja menettää malttinsa liian suuren kokonaiskuormituksen vuoksi. Olisi tärkeää puhua jo etukäteen siitä, mitä tällaisessa tilanteessa tehdään ja mikä siihen auttaa.
”Yhden nollauskeino on kännykkäpeli, toisen keinuminen, kolmas tarvitsee oman tilan, johon vetäytyä. Kannattaa myös sopia tapa, jolla nuori voi helposti ilmaista tarvitsevansa tauon vaikkapa kesken oppitunnin.”
Toinen reagointitapa ylikuormittumiseen on niin sanottu ”shutdown”-tilanne, jolloin ihminen sulkeutuu ja kontaktin saaminen häneen on vaikeaa. Kommunikaation muodot: puhe, puheen ymmärtäminen ja muut viestimisen muodot vähentyvät tällöin minimiin.
Positiivinen palaute merkittävää
Oppaassa painotetaan positiivisen palautteen merkitystä: olisi tärkeää huomata pienetkin onnistumiset ja antaa niistä kehuja. Tällä tavalla nuoren vahvuudet nousevat esiin. Vastuuta olisi hyvä antaa nuoren omien vahvuuksien ja mielenkiinnon kohteiden mukaan.
Autisminkirjon nuorilla on usein erityisiä mielenkiinnon kohteita tai erityistaitoja, joita voivat olla esimerkiksi värittäminen, piirtäminen, askartelu, musiikki, tai ruuanlaitto. Mieleinen tekeminen voi toimia myös motivaattorina vaikeiden tehtävien tekemisessä: ”Ensin tehdään tämä, sitten saat tehdä tuota.”
Rippikoulussa pyrkimyksenä tulisi olla luoda niin turvallinen ympäristö nuorelle, että hän ei kokisi tarvetta peitellä autismikirjoon kuuluvia piirteitään ja yrittää väkisin toimia kuten muut eli ”maskata”.
”Tällöin nuoren on helpompi saada omat voimavaransa käyttöön. Rohkaise nuorta kokeilemaan jotain uutta ja hänelle jännittävää asiaa. Itsensä voittaminen toimii itsetunnon kohottajana. Älä kuitenkaan painosta.”
Kaikki yksilöitä – tutustu etukäteen
Kaikki autisminkirjolla olevat ihmiset ovat kuitenkin lopulta yksilöitä, ja heillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä muut ominaispiirteensä. Siksi olisi hyvä tutustua rippikouluun osallistuvaan nuoreen etukäteen.
”Kun autisminkirjolla oleva nuori on tulossa rippikouluun, tutustu häneen ja hänen elämäänsä. Yhteistyö ja avoin keskustelu huoltajien kanssa on tärkeää. Kaikki nuoresta saatu tieto on hyödyksi ja helpottaa toimimista hänen kanssaan.”
Oppaassa pyritään rohkaisemaan kirkon työntekijöitä autismikirjon ihmisten kohtaamisessa.
”Luota omaan ammattitaitoosi. Sinun ei tarvitse olla näiden asioiden asiantuntija helpottaaksesi autismikirjon nuoren osallistumista rippikouluun. Pienillä mukautuksilla voi olla suuri merkitys.”
