Kirjoittanut
Seurakuntien sekä kuntien rakennemuutosten vaikutukset ovat kirkkohallituksen seurannassa. Seurakuntarakennemuutoksen koordinaattori Erkki Saarinen arvioi, että jo helmikuussa valittava uusi kirkolliskokous joutuu linjaamaan seurakuntamalleja sekä seurakuntien taloustilannetta.
– Keskeistä on, miten kirkon tavoitteita voidaan tukea. Miten kirkon ja paikallisseurakuntien toiminta turvataan muutoksissa, Saarinen kommentoi.
Rakennemuutoksen lisäksi seurakunnilla on muitakin haasteita. Talousnäkymät kärjistyvät. Rikkaimmat seurakunnat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Samalla väestö ikääntyy, ja varsinkin diakoniset tehtävät kasvavat.
Rakennemuutosta pohtiva työryhmä saa loppuraporttinsa valmiiksi joulukuussa. Sen puheenjohtajana on kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja. Raportissa arvioidaan esimerkiksi kuntakehityksen vaikutuksia seurakunnille sekä kirkon omista lähtökohdista kaavailtujen mallien eli rovastikunta- ja hiippakuntalähtöisten mallien mahdollisuuksia.
Rovastikuntamalli perustuu uusiin rovastikunta-alueisiin, jotka olisivat taloudellisesti itsenäisiä kuten seurakuntataloudet nykyään. Rovastikunnat olisivat laajempia alueita, mutta silti ne noudattaisivat kuntien ulkorajoja.
Rovastikuntamallissa johtoelimet päättäisivät esimerkiksi seurakuntien kiinteistöistä, hautausmaista ja muusta omaisuudesta sekä yhteisestä veroprosentista. Lääninrovasteilla olisi johtamisvastuuta. Rovastikuntaan kuuluvien seurakuntien johdossa olisi edelleen kirkkoherra.
Hiippakuntamallissa puolestaan hiippakunta päättäisi edellä mainituista asioista, ja kirkkoherra vastaisi seurakunnan toiminnasta. Hiippakunnan johdossa on edelleen piispa. Molemmissa malleissa hiippakunta ja rovastikunta olisivat työnantaja.
Tällä hetkellä yhdessä kunnassa saa lain mukaan toimia vain yksi seurakunta tai seurakuntayhtymä. Seurakuntarajojen on noudatettava kuntien rajoja.Saarinen odottaa malleista laajaa keskustelua jo nyt syksyllä. Kirkkohallituksen täysistunto arvioi raporttia alkuvuodesta ja päättää, miten jatketaan.
