Kirjoittanut
Porin Teljän seurakunta on tunnettu maahanmuuttajien parissa tekemästään työstä. Värikkään ja kansainvälisen messuyhteisön taustalla on ajatus ihmisarvon ykseydestä: ihminen on sama riippumatta siitä, missä hän on ollut tai mistä tullut.
Ihmisoikeudet. Tasa-arvo. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Siinä muutama sana, jotka saavat Porin Teljän kirkkoherra Kaisa Huhtalan syttymään. Tämä kaikki on taustalla myös tuoreessa kansalaisaddressissa, jossa Huhtala pyrkii estämään Suomesta turvaa hakeneen venäläisupseerin ja hänen 14-vuotiaan tyttärensä pakkopalautuksen Venäjälle.
– Isä on entinen upseeri, joka kuuluu etniseen vähemmistöön. Hän on saanut palvelukseeastumismääräyksen, mikä tarkoittaisi sitä, että tytär jäisi yksin, ja isä joutuisi suurella todennäköisyydellä tekemään sotarikoksia Ukrainan rintamalla, Huhtala taustoittaa.
Vaikka moni ehkä ihmettelee venäläisisän puolesta kampanjointia Ukrainan sodan keskellä, näkee Huhtala asian toisin.
– Kaikilla on samat ihmisoikeudet ja jokaisella ihmisellä yksilönä on merkitys. Tässä asiassa iso merkitys on myös lapsen oikeuksilla. Tyttärellä on oikeus isäänsä ja turvalliseen lapsuuteen, Huhtala toteaa.
Sisäinen palo ajaa heikoimmassa asemassa olevien etua on syttynyt Huhtalaan jo lapsuuden kodissa.
– Olen kasvanut hyvin ihmisoikeusmyönteisestä kodissa, jossa sosiaalinen oikeudenmukaisuus oli vahvasti esillä. Äitini oli rehtori, ja näistä teemoista puhuttiin paljon. Puheen lisäksi läsnä oli myös käytännön toimiminen toisten ihmisten hyväksi. Koen, että vahva tietoisuus näistä kysymyksistä oli myös eräänlainen sisäinen kutsu omaan tehtävääni, Huhtala sanoo.
Kirkon ääni sorrettujen puolesta hukkuu byrokratiaan
Huhtala suree sitä, että vaikka kirkosta löytyy toimijoita, joilla on pyrkimys oikeudenmukaisuuteen, heidän äänensä hukkuu usein byrokratiaan.
– Piispat ovat kyllä puhuneet ihmisoikeuksista, mutta silti ajattelen, että kirkolla ei ole ehkä tarpeeksi rohkeutta toimia profetaalisena äänenä. Asioihin ei oteta tarpeeksi kantaa, vaikka kristityn tehtävä on nostaa esiin ihmisarvo ja sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus. Toisaalta tämä kaikki hukkuu helposti arkeen: kaikki tekevät työssään mitä tekevät, ja ne ajatukset, joita vapaa-ajalla ehkä nousee pintaan, hukkuvat lopulta muiden töiden alle, eikä kukaan ole niitä enää kuulemassa.
Toisaalta Huhtala painottaa myös sitä, että sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen puuttumisen vähyys voi johtua myös siitä, että kirkon yhteiskunnallinen asema Suomessa on murroksessa.
Asioihin ei oteta tarpeeksi kantaa.
– Mieleen voi nousta myös se ajatus, ettei kannata esiintyä kriittisesti, vaan pikemminkin pidättäytyä suojelemaan vielä jäljellä olevaa kirkon asemaa ja mainetta, Huhtala pohtii.
Raamattu kuitenkin on hyvin yksiselitteinen suhteessa maahanmuuttajiin ja hädässä oleviin: jokaisella ihmisellä on ihmisarvo.
– Ihmisarvon yhteydessä pitäisi tunnistaa ja tunnustaa se, että kaikilla ihmisillä on samat ihmisoikeudet riippumatta siitä, mistä hän tulee. Kirkko ei ole kirkko vain Suomessa tai Euroopassa, vaan yhtälailla myös Iranissa, Somaliassa ja Afganistanissa. Tämä pitäisi huomioida myös kirkon viestinnässä. Meitä kehoitetaan rukoilemaan lähialueidemme ja Ukrainan puolesta, mutta entä ne kaikki muut maat, joissa soditaan, ja joiden pakolaisvirta on loputon.
Messuyhteisö tukee maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita
Teljän seurakunnan toiminnan pohjana ja päämääränä on ihmisen kohtaaminen.
– Pyrimme kohtaamaan jokaisen ihmisen. Kohtaamisen hengellinen pohja tarkoittaa meille avun tarvitsijan kohtaamista, hänelle läsnäolemista ja hänen auttamistaan. Samalla pyrimme rakentamaan vahvaa sosiaalisuutta ja yhteisöllisyyttä, jotka ovat oleellisia kaikessa diakoniatyössä, Huhtala kertoo.
Tämä näkyy ansiokkaalla tavalla erityisesti Teljän messuyhteisössä.
– Messuyhteisömme on todella kansainvälinen. Raamatuntekstit luetaan parhaimmmillaan 14 eri kielellä, ja joukossa on suuri määrä Suomeen jo kotoutuneita maahanmuuttajia, sekä vielä auttamisen prosessissa olevia turvapaikanhakijoita. Messuyhteisön lisäksi tarjoamme heille apua myös turvapaikkakäsittelyitä koskevissa hallinnollisissa prosesseissa, ja olemme pyydettäessä mukana esimerkiksi migrin ja poliisin puhutteluissa, Huhtala sanoo.
Huhtalan mukaan seurakunnan tekemässä maahanmuuttotyössä, samoin kuin kaikessa muussakin diakoniatyössä oleellista on vahva tiimi.
– Moni työntekijämme on tehnyt jo aikaisemmin vastaavaa työtä. Siksi oli luontevaa lähteä toteuttamaan työtä, johon useammalla ihmisellä on sama näky. Tietysti taustalla on myös vahva seurakuntaneuvoston tuki, sekä laaja vapaaehtoistyöntekijöiden verkosto.
Oleellista on Huhtalan mukaan myös yhteinen ymmärrys siitä, että diakoniatyö ei koske vain maahanmuuttajia.
– On olemassa valitettavan suuri määrä muitakin ihmisoikeuskysymyksiä. Viime vuosina seurakuntaamme on tullut muun muassa paljon lastensuojelun uhreja, jotka eivät ole tulleet kuulluiksi lastensuojelussa. Itse ajattelenkin, että jokainen diakoni tekee jo itsessään ihmisoikeustyötä auttamalla ihmisiä yhteiskunnan verkostoissa, olivat avuntarvitsijat sitten kristittyjä, muslimeja tai uskonnottomia.
Mitä auttaja saa itselleen?
Huhtalan oma ajatus auttamisesta pohjautuu ihmisoikeusnäkökulman lisäksi myös siihen lähetystyön yleiseen periaatteeseen, että jokaisella ihmisellä on merkitys, ja että pelastus kuuluu jokaiselle.
– Meidän tulee pyrkiä aina auttamaan, emme voi sulkea rajoja hätää kärsivältä lähimmäiseltä. Jokainen tulee kohdata siten, kuin toivoisimme itse tulevamme kohdatuiksi.
Huhtalan kohdalla päteekin vanha sanonta, että antaessaan saa.
Tarvitsemme jatkuvaa rukousta näiden ihmisten puolesta.
– Olen työssäni oppinut valtavasti ihmisten kunnioittamisesta. Siitä, miten tärkeää on se, että maahanmuuttajat kunnioittavat seurakuntalaisia ja toisinpäin. Siitä, miten tärkeää on pysähtyä kysymään, mitä kuuluu? Samalla olen ymmärtänyt, miten paljon maailmassa on asuinympäristöjä, missä hädässä olevalla ja sorretulla ei ole mitään oikeuksia: ei mahdollisuutta puolustautua, saati etsiä apua yhteiskunnan toimijoilta.
Huhtalan mukaan työ maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden parissa on avannut myös Raamattua uudella tavalla.
– Monet ennen jopa hämmentävinäkin pitämäni raamatunkohdat ovat selittyneet uudenlaisesta perspektiivistä käsin. Kontekstien avautuminen yllättävällä tavalla on ilahduttanut ja tuonut uutta syvyyttä raamatunkertomuksiin.
Positiivisten asioiden lisäksi työ on kuitenkin avannut näköalapaikan myös yhteiskuntamme epäkohtiin.
– Erityisen sydämeenkäyviä ovat ne tilanteet, joissa Suomen viranomaiset eivät esimerkiksi ole tunnistaneet seksuaalista hyväksikäyttöä tai vankilassa tapahtunutta seksuaalista väkivaltaa. On vaikea kestää sitä, että itselle tärkeä ja tutuksi tullut ihminen laitetaan kertomaan sama asia yhä uudestaan ja uudestaan, ja näin toisinnetaan ihmisen traumakokemusta. Siksi tarvitsemme jatkuvaa rukousta näiden ihmisten puolesta, Huhtala sanoo.
