Kirjoittanut
Perinteisiä herätysliikkeitä kuristavat menneisyyteen jääneet raskaat organisaatiomallit sekä kankeus sopeutua suomalaisten muuttuneisiin elämäntapoihin ja mentaliteettiin. Liikkeet saattavat kuitenkin selvitä vaikeista ajoista ja uusi herätyskin saattaa tulla. Tai se voi jo olla idullaan internetissä, sanoo kirkkohistorioitsija Teemu Kakkuri.
Teemu Kakkurilta sai kesän korvilla valmiiksi teoksen Suomalainen herätys, jonka Kirjapaja julkaisee syksyllä. Kakkurin väitöstutkimukseen perustuvan tietokirja käy läpi suomalaisten herätysliikkeiden historian alkaen 1600-luvun pietismistä. Mukaan mahtuu myös vapaiden suuntien liikkeiden kehityksen tarkastelua. Kirja päättyy Luther-säätiön muovautumiseen Lähetyshiippakunnaksi.
Teemu Kakkurin omat juuret ovat evankelisessa herätysliikkeessä. Kakkurin mukaan evankelinen herätysliike oli vuoteen saakka 1963 hyvin kirkollistunut, silloin se oli myös laajimmillaan ja vahvimmillaan. Nyt liike on Kakkurin sanojen mukaan ”vain varjo entisestään”.
Evankelinen liike tarjoaa kirkkohistorioitsijan mukaan esimerkin myös muiden perinteisten herätysliikkeiden kehityskaaresta.
– Aika, jolloin herätysliikkeillä oli isompaa merkitystä kirkossa ja yhteiskunnassa, on väistymässä ja liikkeet ovat tulossa marginaaliinsa, sanoo Radio Dein Viikon vieras Teemu Kakkuri.
– Menneisyyteen jääneet raskaat rakenteet ja organisaatio, joka ei ole ollut riittävän ketterä muuntautumaan nykyajan ihmisten elämäntapoihin ja mentaliteettiin, hän kuvailee perinteisten herätysliikkeiden ongelmakohtia.
”Liikkeiden kuolemaa povattu vuosikymmenet”
Tämän päivän evankelisuutta Kakkuri kuvaa sanalla perinneliike. Traditiosta kiinni pitäminen ja uusien ajattelutapojen ja toimintamallien omaksumisen vaikeus ei ole hänen mukaansa kuitenkaan vain evankelisuuden pulma, sama ilmiö näkyy hänen mukaansa muissakin herätysliikejärjestöissä.
– Järjestöt ylläpitävät omaa toimintaansa, mutta dynamiikka ja expansiivisuus – liekki – on hiipunut monella tavalla.
Kakkuri korostaa herätysliikkeiden tulevaisuuden ennustamisen olevan vaikeaa.
– Liikkeiden kuolemaa on povattu monta kymmentä vuotta, mutta aina vaan ne pysyvät pinnalla.
Teemu Kakkuri sanoo kiinnittäneensä huomiota siihen, että myös vapaiden suuntien, kuten vapaakirkon, helluntailaisten ja baptistien, piirissä väestö vähenee. Ihmiset eivät sitoudu liikkeisiin entiseen malliin.
– Niitä syö yhteiskristillisyys. Karismaattiset liikkeet ovat yhteiskristillisiä. On mukavampaa lähteä isompiin urheiluhalleihin ja toimia muiden karismaatikkojen kanssa kuin mennä omalle pienelle rukoushuoneelle hypistelemään vanhan liikkeen laulukirjaa ja kuuntelemaan omaa saarnaajaa.
”Herätystä ei perusteta”
Herätysliikkeiden puheenparressa ennustetaan ja rukoillaan usein tulevaa – suurta tai pientä – herätystä. Jos sellainen on tullakseen, tai jo jossain on, niin Kakkurin mukaan paikka ei suinkaan ole perinteinen rukoushuone vaan päätelaite.
– Jos herätys jossain on, niin varmaan internetissä. Sieltä se löytyy googlaamalla, jos sitä etsii.
– Ruohonjuuritasolla on pieniä ryhmiä, jotka kokoontuvat verkostoina kotiseuroihin. He vähät välittävät järjestöistä ja kirkkokunnista ja oikeaoppisesta paimentamisesta.
Jotkut kutsuvat ilmiötä ja liikettä emerging church -käsitteellä.
– Niin kuin kaikki herätykset – silloin kun ne ovat tulleet – niitä ei ole koskaan perustettu, ne vain ovat jossain tuolla marginaalissa ja alkavat vaikuttaa. Sitten ne ovat roihahtaneet isompiin liekkeihin, ja tällöin niitä on ruvettu organisoimaan.
”Kirkossa aiempaa helpompi hengittää”
Vaikka evankelis-luterilaista kirkkoa on syytetty laitosmaisuudesta, veroeurojen perässä juoksemisesta ja milloin mistäkin, Kakkuri näkee mahdollisena, että kirkolla on oma roolinsa herätyksessä, sen kanavoijana ja mahdollistajana.
– Valtiokirkosta periytyvä yhteiskunnallinen rooli vähenee ja vähenee, mutta kun kirkossa vain on henkisesti ja hengellisesti tilaa, niin se antaa kyllä hyvät puitteet myös sellaiselle toiminnalle, joka on omaehtoista uskonharjoitusta
Kakkurin mielestä kirkko on mennyt hyvään suuntaan siinä, että erilaisten ja eri tavoin ajattelevien ihmisten on nykyisin helpompi tulla yhteisen kirkon suojiin kuin menneinä vuosikymmeninä.
– Joskus takavuosina oli ahtaampi tunnelma. Nyt on helpompi hengittää. Toki kirkkoa repivät ja raatelevat kiistakysymykset, kuten seksuaalivähemmistöt, ihmisoikeudet ja naispappeus. Tällaiset asiat leimaavat kirkkoa turhan paljon, mutta seurakunnissa on tilaa uskomiselle.
Lisää aiheesta Radio Dein Viikon vieras -ohjelmassa torstaina 26.6. ja perjantaina 27.6. klo 15.20. Teemu Kakkurin pitkä haastattelu koosteena tiistaina 1.7. klo 22.05 sekä Viikon vieras -nettiarkistossa.
