WikiLeaksistä kirjoitetaan isoja otsikoita, mutta haluavatko seurakuntalaiset tietovuotoja kirkosta?
Seurakuntalainen.fi kysyi kahdelta media-ammattilaiselta, mitä he ovat aina halunneet tietää kirkosta, mutta eivät ole saaneet selville.
Toimittajat kertovat myös, kenen olisi syytä säikähtää ChurchLeaksia.
Päätoimittaja Kirsi Rostamo ottaisi ChurchLeaksin avoimin mielin vastaan. Hän kysyy, kenellä kirkossa on todellinen valta.
– Kuinka paljon esimerkiksi virkamiehet ohjailevatkaan kirkolliskokousta? Siellä kun esittelijöinä asiasta kuin asiasta on vain virkamiehiä eikä muita asianomistajia!
Pitkän linjan kirkollistoimittaja Janne Villa puolestaan haluaisi tietää, missä kaavoihinsa kangistuneet byrokraatit kirkossa piilottelevat Pyhää Henkeä.
– Taistelevien uusateistien ja vapaa-ajattelijoiden kannalta kirkollinen tietovuoto olisi varsin vakava, sillä se paljastaisi luonnollisesti salatun Jumalan toimivan yhä yllättäen ja pyytämättä näissä kirkon ja sen jäsenten perin inhimillisissä puitteissa, miettii Villa.
Kuka säikähtää?
Kirsi Rostamokin tietää, kenen tulisi säikähtää ChurchLeaksia: ”Helsingin seurakuntayhtymän ’hyvä veli’ -kerhon”.
– Aina silloin tällöin törmää kirkossa vaikuttaviin nimenomaan miehiin, jotka etukäteen vakuuttavat salamyhkäisesti tietävänsä kenestä tehdään piispa ja niin edelleen.
– Jospa he kaikki kuuluvatkin samaan salaseuraan ja kokoontuvat saunomaan ja päättämään kirkon asioista!
Valta kuin saippua
Villan mukaan kirkon päätöksentekosysteemi on lähtökohtaisesti niin monimutkainen, ettei sielunvihollinenkaan ota siitä selvää. Kukaan juristin ja teologin opinnot väliin valitettavasti jättänyt ”maallikko” ei osaisi tulkita kirkkohallinnon kaanaankieltä.
– Toisaalta, ketä kirkolliset paljastukset kiinnostaisivat? Komiteamietintöjen takana ei piile mediaseksikkäitä, suuria salaisuuksia. Hengelliset paljastukset ovat paljon kiinnostavampia, eivätkä ne ole sidoksissa hallintokoneistoon.
Rostamon mukaan esimerkiksi monet viime syksynä äänestäneet saattavat pettyä huomatessaan tilanteen.
– Todellinen vaikuttaminen kirkossa onkin kuin saippua, aina kun luulen saavani siitä kiinni, se karkaa käsistäni.
