Kirjoittanut
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous lähettää valtioneuvostolle kannanottonsa esitetystä kirkon yhteiskunnallisiin tehtäviin tarkoitetun valtion rahoituksen leikkauksesta.
Valtion rahoitus on korvaus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnille ja seurakuntayhtymille annetuista yhteiskunnallisista lakisääteisistä tehtävistä. Kirkko vastaa kaikkien vainajien, myös kirkkoon kuulumattomien hautaamisesta. Lisäksi sen tehtävänä on pitää huolta laajan kulttuuriperinnön vaalimisesta ja ylläpitää osaltaan väestökirjanpitoa.
Toteutuessaan hallituksen esitys laskisi pysyvästi kirkon valtiota saamaa rahoitusta sille määrättyjen yhteiskunnallisten tehtävien hoidosta noin 20 miljoonalla eurolla.
Kirkolliskokouksen kannanoton mukaan kirkon yhteiskunnallisten tehtävien valtion rahoituksen esitetty leikkaus rikkoisi perustuslakia. Se myös heikentäisi yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden kannalta tärkeää toimintaa ja uhkaisi nostaa hautaustoimen maksuja.
Leikkausehdotus perustuu hallituksen sopeuttamistoimiin liittyviin päätöksiin, joiden seurauksena kirkollisveron tuoton arvioidaan kasvavan reilusti.
Esitetty uusi lähtötaso korvaisi enää noin puolet yhteiskunnallisten tehtävien kokonaiskustannuksista
Kirkolliskokous toteaa, ettei kirkon valtiolta saama rahoitus kata nykyiselläkään seurakuntien lakisääteisten tehtävien koko kustannusta. Esitetty uusi lähtötaso korvaisi vuoden 2023 kustannusten perusteella arvioituna enää noin 52 prosenttia kokonaiskustannuksista, mitä ei enää voida kirkolliskokouksen mielestä pitää kohtuullisena. Eduskunnan hallintovaliokunnan kanta rahoituslakia vuonna 2014 käsiteltäessä oli, että kohtuullisena voidaan pitää 80 prosentin kattavuutta kokonaiskustannuksista.
“Vähennyksen kompensoiminen pelkästään hautaustoimen maksuja korottamalla merkitsisi keskimäärin noin 400─1000 euron korotuksia nykyisiin maksuihin”, kirkolliskokous toteaa.
Kirkolliskokous arvioi, että seurakuntien luottamushenkilöiden on vaikea tehdä näin suurta kertaluontoista korotusta hautaustoimen maksuihin. Tämä johtaisi siihen, että kustannuksia katettaisiin yhä enenevässä määrin kirkollisverotuloilla.
Kirkkolain mukaan kirkollisverotuloa käytetään seurakunnan, seurakuntayhtymän ja kirkon tehtävien rahoittamiseen. Yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuvat kustannukset tulee sen sijaan lähtökohtaisesti kattaa valtion rahoituksella sekä hautaustoimesta ja väestökirjanpidon tehtävistä perittävillä maksuilla.
Hautaustoimilakia tulisi ryhtyä uudistamaan välittömästi
”Todennäköisenä voidaan pitää, että tämä seurakuntien jäsenten vastuu tulee esitysten perusteella kasvamaan. Tältä osin esitys tosiasiallisesti rikkoo perustuslain 6 §:ssä säädettyä syrjintäkieltoa sekä 11 §:ssä säädettyä uskonnonvapautta. Se asettaa ilman hyväksyttävää syytä kirkon jäsenet eriarvoiseen asemaan kirkkoon kuulumattomien kanssa”, kannanotossa todetaan.
Kirkolliskokouksen kannanoton mukaan valtiontalouden sopeuttamistoimia ei voida pitää riittävänä ja hyväksyttävänä perusteena asettaa kirkon jäsenet eriarvoiseen asemaan kantamaan muita enemmän taloudellista vastuuta välttämättömien yhteiskunnallisten tehtävien hoitamisesta. Kun toimenpide kohdistuu kirkon jäseniin, se rikkoo myös perustuslain 11 §:n 2 momentissa turvattua oikeutta kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan.
“Kirkon jäsenyydestä ei saisi aiheutua seuraamuksia, jotka tosiasiallisesti asettavat kirkkoon kuuluvan eriarvoiseen asemaan yhteiskunnallisten tehtävien hoidossa kirkkoon kuulumattomien kanssa.”
Kirkolliskokous katsoo, että hautaustoimilakia tulisi ryhtyä uudistamaan välittömästi. Erityisesti tulisi avata hautaustoimen maksuja koskeva osuus.
“Kun valtion rahoitus ei enää kohtuullisella tasolla korvaa seurakuntien yhteiskunnallisia tehtäviä, tulisi hautaustoimen maksuja määrättäessä myös lain sanamuodon mukaan voida ottaa huomioon seurakunnan jäsenyys.”
Kirkolliskokous toteaa myös, että yhteiskunnan kriisinkestävyyden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että seurakuntien edellytyksiä edellä mainittujen tehtävien hoitamiseen ei vaaranneta valtiovallan toimin.
Kirkolliskokouksen kirje valtioneuvostolle
