Seurakuntien suurten säästövaatimusten keskellä vähennetään helposti lähetystyöstä, koska sen ajatellaan olevan siellä kaukana. – Seuraus on, että kaikkein köyhimmät lähimmäiset siellä kaukana kärsivät, maaliskuussa kirkon lähetystyön sihteerin työhön astunut Risto Jukko toteaa.
Pastori ja teologian tohtori Risto Jukon mukaan vähennykset lähetystyöstä kertovat asenteesta, joka kalahtaa viime kädessä omaan nilkkaamme.
– Jos me käperrymme itseemme ja ajattelemme vain omaa etuamme, se surkastuttaa hengellistä elämäämme ja vähentää vastuunkantoa maailmasta ja toisista ihmisistä. Hengellinen elämämme on kuin kasvi, jolle ei anneta vettä. Se alkaa pikkuhiljaa voida huonommin.
Jokaisen tulisi ottaa kasteensa vakavasti
Jokaisella kristityllä tulisi Jukon mielestä olla ymmärrys, mihin hän uskoo. Jukko toivoo, että seurakuntalaisten elämässä toteutuisi Raamatun kehotus ”Pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu.” (1. Piet. 3:15)
– Jos me muuttuisimme tähän suuntaan, niin meidän kirkollamme olisi hyvä tulevaisuus. Se edellyttää, että jokainen kristitty ottaa oman kasteensa ja oman todistajantehtävänsä vakavasti.
Silloin lähetys ei olekaan enää vain yksi sektori tai työmuoto monien joukossa, kuten usein ajatellaan, vaan läpäisee koko seurakunnan jäsenistön. Jokaisen kristityn tehtävä on olla todistaja ja siinä mielessä lähetystyöntekijä omassa ympäristössään.
Lue lisää uusimmasta Uudesta Tiestä (14.7.)
