Kirjoittanut
Kenttäpiispa Pekka Särkiö johtaa kirkollista työtä puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa. Kirkon on vaikea saavuttaa aikuistuvia varusmiehiä. Puolustusvoimissa tämän joukon tavoittavat kenttäpiispa ja hänen johtamansa sotilaspastorit.
Kirkko tavoittaa vielä rippikouluikäisistä valtaosan, mutta viimeistään isospolun jälkeen yhteys kirkkoon katkeaa. Puolustusvoimien kenttäpiispa ja sotilaspastorit kohtaavat vielä valtaosan aikuistuvista varusmiehistä. Näitä kohtaamisia kenttäpiispa Pekka Särkiö ja sotilaspastorit pitävät erityisen tärkeinä, sillä tällöin kohdataan nuori aikuinen hänen todellisten elämän kysymysten äärellä.
Se on niitä viimeisiä hetkiä, kun laaja otos ikäluokasta saadaan yhteen ja voidaan vahvistaa elämän eväitä eri tavoin.
Jumala kuuluu puolustusvoimissa
Vuonna 1989 syntyneistä miehistä varusmiespalveluksen suoritti viime vuoden tietojen perusteella 66 prosenttia, kun kymmenen vuotta aiemmin vastaavasta ikäluokasta vielä 79 prosenttia kävi armeijan. Vaikka varusmispalveluksen suorittaneiden määrä on laskenut, palveluksen suorittaa kuitenkin yhteensä yli 20 000 nuorta aikuista, joista naisia on vajaa tuhat. Sotilaspastorit kohtaavat kaikki varusmiehet oppitunneilla, mutta tunnustukselliset kenttähartaudetkin kokoavat myös suurta joukkoa. Tärkeässä roolissa ovat myös kahdenkeskiset sielunhoidolliset keskustelut. Minkälainen uskonnollisuus varusmiesten taustalla on?
– Varusmiehistä luterilaisia on 84 prosenttia, muihin uskontokuntiin kuuluvia runsas 3 prosenttia, kuulumattomia reilut 10 prosenttia, johon sisältyvät myös helluntaikirkkoon kuulumattomat helluntailaiset tai islamilaisiin yhdyskuntiin kuulumattomat muslimit, kenttäpiispa Pekka Särkiö toteaa.
Se on osittain meidän sotilaspappien syytä, jos tämä viesti ei ole kirkossa läpäissyt.
– Siellä joukoissa on sellaista merkillistä kansankirkollisuutta, mikä ei varsinkaan miesten kohdalla oikein muualla nykyisin näy. Minulla on kertausharjoituksista kokemuksia siitäkin, että ellen ole hartautta jollekin joukolle tarjonnut, sellaista on pyydetty. Ne ovat herkkiä hetkiä papille, kenttäpiispa kertaa.
Ymmärettänkö puolustusvoimien kirkollisen työn merkitys kirkossa?
– Se on osittain meidän sotilaspappien syytä, jos tämä viesti ei ole kirkossa läpäissyt. Kirkossa on kyllä paljon niitä, jotka näkevät tämän työn merkityksen, että tämä on ikään kuin jatkoa seurakuntien hyvälle nuorisotyölle ja nuorten aikuisten parissa tehtävälle työlle.
– Se on viimeisiä hetkiä, jolloin laaja otos ikäluokasta saadaan vielä yhteen. Ihminen kasvaa monella tavalla palvelusajallaan. Harmi on se, että se kolmannes joka ei suorita varusmiespalvelusta on usein juuri niitä nuoria, jotka tarvitsisivat sitä tukea omaan kasvuunsa ja elämän eväitä tulevaisuutta varten.
Sotilaspappi on kaikkia varusmiehiä ja henkilökuntaan kuuluvia varten uskontokunnasta tai vakaumuksesta riippumatta, kuitenkin he huomioivat tietysti uskonnonvapauteen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Missä teemoissa varusmiehet ja sotilaspapit kohtaavat ja keskustelevat?
– Niitä koskee sielunhoitosalaisuus. Niiden teemoja ei ole myöskään kauheasti tutkittu, mutta kokemus ja tuntuma on se, että ne käsittelevät siviilielämän murheita: Seurustelu, mielenterveysongelmat, raha-asiat, suhde vanhempiin, työelämä, opiskelu ovat keskeisiä kysymyksiä, Särkiö tähdentää.
Sotilasvala vai -vakuutus?
”Minä lupaan ja vakuutan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.” Näin valtaosa ilmaisee omassa valatilaisuudessa.
”Minä lupaan ja vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.” Tämä on puolestaan sotilasvakuutus, jonka pieni osa ilmaisee omassa valatilaisuudessaan.
Onko painetta tiputtaa Jumala sotilasvalasta?
– Painetta on. Vapaa-ajattelijoiden liitto on kiinnittänyt tähän huomiota. Aikanaan kun asevelvollisuuslakiin on kirjattu valan ja vakuutuksen rinnakkaisuus ja mahdollisuus kenelle tahansa valita kumpi näistä vain, niin silloin haettiin katsomusten tasa-arvoa. Ja tällä hetkellä on joitain hankkeita tai ajattelijoilta, jotka haluaisivat, että vala olisi kaikille yhteinen ja uskonnoton. Ei puhuttaisi vakaumusten tasa-arvosta vaan yksiarvoisesta ranskalaisesta uskonnottomasta mallista.
– Tämä sotilasvala on vanhaa sotilasperinnettä. Se on puolustusvoimissa ja kansakunnan tasolla korkealle arvostettu. Siihen yhteen J-sanaan ei arjessa kauheasti kiinnitetä huomiota. Silloin jos ollaan valmistautumassa oman hengen riskeeramalla puolustamaan tätä maata, silloin on hyvä voida katsoa muuhun kuin omaan itseen ja siihen, että olisimme vain omassa varassa. Niile jotka ovat uskonnollisia ihmisiä, heille Jumalaan turvautuminen on tärkeää kriiseissä ja tähän pitää olla mahdollisuus.
Kenttäpiispa Pekka Särkiö arvelee, että vakaumuksellinen sotilasvala on suositumpi luonnollisistakin syistä.
– Voi ollakin näin, että valan ja vakuutuksen suhde noudattaakin sitä, mikä on henkilöiden ja uskontokuntaan kuuluminen.
Kenttäpiispan virka perustettiin vuonna 1941 ylipäällikön, Suomen marsalkka Mannerheimin vaatimuksesta. Kenttäpiispa on aina evankelis-luterilaisen kirkon pappi; sotilaspappeina sen sijaan voivat toimia myös ortodoksisen kirkon papit. Ennen kenttäpiispan tehtäviään Pekka Särkiö toimi muun muassa vuosia Keski-Lahden seurakunnan kirkkoherrana (2001-2012). Tätä ennen hän toimi muun muassa Helsingin yliopistossa Vanhan testamentin dosenttina (1999). Teologian tohtoriksi Särkiö väitteli saksan kielellä Vanhan testamentin kuningas Salomosta (1994).
Kuuntele Piispan kyselytunti [Radio Dei 25.11.2020]:
