Kirjoittanut
Mikä on uskonnon rooli suomalaisessa yhteiskunnassa? Voidaanko uskoa perustella järjellä? Mahtuvatko uudet uskonnot kirkkoon? Muun muassa näitä teemoja käsiteltiin Kirkon tutkimuskeskuksen Kiistelty usko -seminaarissa. Seminaari järjestettiin Tampere-talossa 10. maaliskuuta.
– Suomessa kulkee kaksi vastakkaista ja rinnakkaista trendiä. Toisaalta uskonnollisia virikkeitä nousee, mutta toisaalta uskonnon roolia halutaan vähentää ja näkyvyyttä pienentää, Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki kuvasi Suomen uskonnollista kenttää.
Salomäen mukaan suomalaisten omat uskonnolliset valinnat ovat tulossa yhä kirjavammiksi. Monien uskonnollinen sitoutuminen ei ole vahvaa, vaan sitä toteutetaan yksityisesti.
Yhtenäisyyttä ja moninaisuutta
Piispainkokouksen pääsihteeri, dosentti Jyri Komulainen pohti luterilaisen kirkon paikkaa julkisessa tilassa.
– Ollakseen kirkko, kirkon on oltava vastakulttuuri, hän painotti puheenvuorossaan.
Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo ja Tampereen piispa Matti Repo kokivat vastakulttuurinäkemyksen haasteellisena. Keskitalo uskoo vastakulttuurin ajavan kirkkoa pois yhtenäiskulttuurista, niin että kirkko ei tee yhteistyötä valtion kanssa. Matti Repo näkee jännitteen kirkon yhtenäisyyden ja moninaisuuden välillä.
– On yksi usko ja yksi kaste, mutta myös moninaisuus, joka pyrkii yhteiskuntaa ja kirkkoa läpäisemään, hän kommentoi.
Uskoa voi perustella järjellä
Tutkija, dosentti Timo Eskola nosti alustuksessaan esiin uusateismin, joka haastaa uskon yhteiskunnassamme. Hän totesi, että kristinuskon näkökulmasta ateistien argumentit ovat kuitenkin usein köykäisiä, eikä niissä päästä riittävän syvälle.
– Vaihtoehdot ja ratkaisut ovat suorastaan naiiveja.
– Suomalaiset, jotka sanovat itseänsä ateisteiksi tai lähtevät kirkosta, eivät ole syvällisesti ateisteja. Ratkaisuihin, jotka tehdään tunne syistä, ei voi vastata älyllisin välinein, Eskola väitti.
Muun muassa ateistit pyrkivät kumoamaan uskoa, koska he eivät näe sille järkeviä syitä. Kappalainen, dosentti Kari Kuula muistutti seminaarissa, että uskoa saa ja voi perustella. Hänen mielestään teologinen kiinnostus kanavoituu liiaksi uskon sisäisiin tematiikkoihin. Silloin skeptikolle ei osata vastata Jumalaa ja uskoa koskeviin kysymyksiin.
– Usko syntyy ylhäältä, mutta sitä voi opiskella niin, että löytyy järkiperusteita.
Seminaarissa pureuduttiin myös uskonnonvapauteen Suomessa ja muualla Euroopassa sekä nykyajan uusiin uskontosuuntauksiin, kuten uushenkisyyteen ja enkeliuskoon. Niiden suosion uskottiin vaikuttavan tulevaisuuden kirkkoon ja haastamaan sen toimintaa.
