Kirjoittanut
Ohjelmapäällikkö Kimmo Saares kertoi Radio Deissä kirkon viestinnästä ja sen tulevaisuudenvisioista. Hän muistutti, että muillakin kuin kristinuskosta kertovilla hartausohjelmilla on paikkansa monikulttuurisessa yhteiskunnassa.
YLE:n ja Kirkon viestinnän yhteistyössä tuottama Horisontti-ohjelma sai hiljattain Vuoden Sivistysteko -palkinnon avarakatseisesta uskontojournalismista. Palkinnon saivat toimittajat Anna Patronen, Samuli Suonpää, Ilona Turtola, kirkon viestinnän ohjelmapäällikkö Kimmo Saares ja YLE Radio 1:n vastaava tuottaja Anna Simojoki.
– Tottakai olimme palkinnosta äärimmäisen iloisia. Minun mielestäni se kertoo myös siitä, että ymmärretään, että uskonnolla on rooli tässä yhteiskunnassa edelleen. Oivalletaan kuinka tärkeä rooli eri uskonnoilla on kaiken kaikkiaan. Horisontti-ohjelman ajatus on se, että kerromme siitä merkityksestä, mikä uskonnoilla ja eri eettisillä vakaumuksilla on, tuomme sen näkyväksi, teemme sen hyvin ja asiantuntevasti ja sitä kautta autamme ihmisiä oivaltamaan jotain tästä meidän todellisuudesta. Meillä on kolme teemaa, joita me käsittelemme: usko laajasti ymmärrettynä, etiikka, mikä antaa meille tarkoitussisältöjä elämään, ja se yhteiskunta, jossa nämä leikkaavat toisiaan, Saares kuvaa.
Kirkon sisällä ei aina ymmärretä, ettei Horisontti ole hartausohjelma
Saares kumoaa vanhan väitteen siitä, että konfliktit uskontojen ja ideologioiden välillä katoavat, kun uskonnot siivotaan julkisesta tilasta.
– Asia menee päinvastoin: Jos käsittelemme avoimesti eri uskontoja ja ideologioita ja myös niiden leikkaus- ja kipupisteitä, niin silloin vasta voimme elää yhdessä tässä monikulttuurisessa ja moniuskontoisessa yhteiskunnassa. On aika vaikea ajatella, että meillä voisi olla yhteishenkeä, koheesiota, jota me ihmiset tarvitsemme selvitäksemme yhteiskunnassa, jos emme ota vakavasti myös uskonnollisia vakaumuksia ja näkemyksiä.
Ohjelmapäällikkö kertoo, että kirkon viestintä saa välillä myös kielteistä palautetta ohjelmistaan, jopa enemmän kirkon sisältä kuin sen ulkopuolelta.
– YLE:n kanaville tulee välillä palautetta, että miksi YLE puhuu tällaisista höpöhöpö-jutuista kuin uskonto. Jonkin verran tulee valitettavasti palautetta kirkon sisältä, jossa ihmetellään, minkä takia teemme tällaista ohjelmaa, joka ei ole hartausohjelma – Minkä takia tässä ei olla koko ajan Jeesus edellä. Ihmiset eivät aina oivalla, että Horisontti ei ole hartausohjelma. Meillä on paljon hartausohjelmia ja ohjelmia, joiden tehtävänä on kertoa kristinuskosta ja pyrkiä vaikuttamaan ihmisiin. Mutta Horisontti on ohjelma, jota tehdään journalistisin kriteerein. Siinä toimimme vähän niin kuin tuotantoyhtiö, joka tekee ohjelman YLE:lle ja yhdessä määrittelemme tavoitteet.
Uskonnollisten ohjelmien määrä on lisääntynyt
Monesti uskonnollisten ohjelmien uskotaan olevan ahtaalla. Ohjelmapäällikkö tuo esiin, että niiden määrä on kuitenkin lisääntynyt maassamme viime vuosina: pelkästään radiohartauksia lähetetään yli 1200 vuodessa. Lisäksi kirkon viestintä vastaa yhdessä YLE:n kanssa radio- ja tv-jumalanpalveluksista sekä tekee Pisara- ja Horisontti-ohjelmia.
– Olemme viimeisten viiden vuoden aikana nähneet sellaisen kehityksen, että radiojumalanpalvelus on säilynyt dokumentaarisena, pääsääntöisesti suorina lähetyksinä seurakuntien aamumessuista. Tv-jumalanpalvelusten puolella meillä on myös edelleen kello 10 jumalanpalveluksia, mutta niiden rinnalle ovat tulleet nojatuoli- ja reissukirkot, jotka ovat keskustelevia ja pohdiskelevia ohjelmia. Ne tavoittavat toisenlaisia katsojia, houkuttelevat uusia tv-jumalanpalvelusten katsojia ja höyläävät fyysisen kirkon kynnystä matalammaksi.
Saares toivoo kristillistä vastinetta mindfullness-sovelluksille
Saares on havainnut että nykyisin monet katolisen tai anglikaanisen kirkon tarjoamat mindfullness-sovellukset ovat suosittuja. Suomalaisilla on voimakas tarve hiljentymiseen, mutta suomenkielisiä ja luterilaisia verkkosovelluksia ei ole juurikaan tarjolla.
– Meidän pitäisi pystyä tarjoamaan verkon puolella jotain spiritualiteettia tukevaa ja meditatiivista aineistoa. Toivottavasti pystyisimme tuomaan esiin sitä kirkon aarretta, joka meillä on jo olemassa, sen tyyppisessä muodossa, että niille samoille ihmisille, jotka nyt junassa hakevat mindfullness-sovelluksia, olisi tarjolla myös selkeästi kristillinen vaihtoehto, joka olisi riittävän helposti lähestyttävä.
Ohjelmajohtaja näkee vastakkaisia trendejä suhtautumisessa kirkkoon ja uskontoon – Kirkon jäsenmäärän laskiessa joidenkin uskonnollisten ohjelmien katsojaluvut nousevat.
– Kirkon jäsenmäärä on ollut laskussa ja se tarkoittaa sitä, että taloudelliset resurssit ovat tiukat sekä seurakunnissa että meillä. Toisaalta viimeiset viisi vuotta tv-jumalanpalvelusten katsojamäärät ovat kasvaneet. Tutkijatkin ovat puhuneet siitä, että järjestäytyneiden uskonnollisten rakenteiden merkityksen väheneminen ei tarkoita välttämättä sitä, että ihmisten henkisten ja hengellisten tarpeiden määrä vähenisi. Mutta toki toivon kirkon uskollisena poikana, että ihmiset olisivat kirkon jäseniä ja löytäisivät vahvan seurakuntayhteyden.
Saares uskoo, että vaikka kirkossa on monenlaisia mielipiteitä, pääasioista vallitsee yksimielisyys.
– Toki aina on ihmisiä, joiden mielestä kirkon viestinnällä on väärät prioriteetit. Toisaalta kannattaa muistaa, että meillä on satoja työntekijöitä seurakunnissa, kapituleissa ja kristillisissä järjestöissä. Kirkon kasvot tulevat esiin kaikissa kirkon työntekijöissä ja myös seurakuntalaisissa. Kirkon viestinnän tehtävänä ei ole siis pelkästään pitää yllä positiivista mielikuvaa kirkosta, vaan vahvistaa ja auttaa seurakunnissa olevia työntekijöitä ja mahdollistaa sitä viestintää, mitä tapahtuu siellä. Me olemme moniääninen kirkko ja kirkon viestintäkin tietyllä tapaa heijastaa sitä moniäänisyyttä.
Kimmo Saares Radio Dein Herätys!-aamulähetyksen vieraana keskiviikkona 27.3. Kuuntele ohjelma.
