Kun osa perheestä kuuluu kirkkoon ja osa ei, seurauksena saattaa olla ongelmia.
Helsingin Sanomat kysyi lukijoiltaan kokemuksia ja tuntemuksia kirkosta eroamisesta. Moni kertoi yllättyneensä perheenjäsentensä voimakkaista reaktioista – varsinkin jos perhe oli enemmänkin tapauskovainen. Myös uskovat perheenjäsenet ottivat asian raskaasti. Paljon oli myös niitä, joiden perheessä asiaa ei oltu juurikaan käsitelty.
Vanhemmat arvostavat kirkkoa – nuoret kyseenalaistavat
Helsingin yliopiston kirkkososiologian lehtori Kati Niemelä kertoo, että kirkosta eroaminen otetaan sitä vakavammin, mitä vanhemmasta sukupolvesta on kyse. 40-50 vuotiaille kirkkoon kuuluminen saattaa olla tärkeä osa minäkuvaa, vaikka messussa ei aktiivisesti käytäisikään. Myös kirkon tekemää auttamistyötä arvostetaan suuresti.
Nuorille ajatus kirkon yhteydestä suomalaiseen identiteettiin on usein vieras. Nuoret ja parikymppiset kyseenalaistavat tapakristillisyyden – sen sijaan halutaan olla uskollisia sille, mikä on itselle tärkeää. Niemelän mukaan tyypillinen kirkosta eroava nuori aikuinen tekee päätöksen nimenomaan tarkan harkinnan ja kirkon arvojen kyseenalaistamisen tuloksena, ei niinkään yksittäisten lausuntojen aiheuttamien eropiikkien mukana.
Ristiriitoja kirkosta
Kun osa perheestä kuuluu kirkkoon ja osa ei, edessä voi olla hankalia tilanteita esimerkiksi kirkollisten juhlapyhien aikaan. Esimerkiksi jouluevankeliumin kuunteleminen tai kastetilaisuuteen osallistuminen saattaa aiheuttaa ristiriitoja. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että eroamispäätös on todennäköisesti tarkkaan harkittu, ja jokaisen oma valinta.
Lähde: Helsingin Sanomat
Kuva: Pierre Andrews
