Kirjoittanut
Ennen synnyttiin ja kuoltiin samassa kirkossa. Nykyään kirkosta eroamisen yleistymisen lisäksi kristillisen kirkon sisällä liikutaan yhteisöstä ja kirkkokunnasta toiseen. Mikko Laakkonen vaihtoi luterilaisesta kirkosta vapaaseurakuntaan.
– Siirryin vain toiseen kohtaan Kristuksen ruumiissa, Laakkonen kuvailee valintaansa.
Mikko Laakkosen lapsuuteen kuuluivat käynnit herättäjäjuhlilla. Syvemmin hengellisen elämän kysymykset alkoivat kiinnostaa Mikkoa rippikoulussa.
– En kuitenkaan osannut tehdä siellä uskonratkaisua, eikä sitä kukaan esittänytkään, Mikko Laakkonen, 44, toteaa.
Mikko halusi ymmärtää, mistä kristinuskossa todella on kysymys.
– Lainasin kirjastosta norjalaisen teologin teoksen Ristin salaisuus. Luin sen ja oivalsin, mistä uskossa on kyse. Ymmärsin, että Jumala haluaa olla
yhteydessä ihmiseen.
Kuopiossa lapsuutensa asunut Mikko Laakkonen alkoi käydä Puijon seurakunnassa. Seurakunnan nuorisotyönohjaajasta tuli Mikolle tärkeä esikuva ja hengellinen vanhempi, joka opetti tälle hengellisen elämän peruskysymyksiä.
Mikko Laakkonen alkoi tutkia järjestelmällisesti Raamattua 18-vuotiaana, mikä oli jokseenkin epätavallista sen ikäiselle nuorelle miehelle. Raamatun tutkimisesta tuli tapa, joka on säilynyt aina tähän päivään asti.
– Evankelisluterilaisen kirkon sisällä olen aina ollut tekemisissä ihmisten kanssa, joilla on elävä jumalasuhde, Laakkonen kertoo.
”Luovunko isieni uskosta?”
Myöhemmin Laakkonen oli perustamansa perheen kanssa mukana käynnistämässä Kirkkonummen vapaaseurakuntaa. Muutto Espooseen antoi lopullisen sysäyksen valintaan sopivasta seurakunnasta.
– Minusta alkoi tuntua, etten voi olla perustamassa Kirkkonummelle vapaaseurakuntaa, jos en ensin ole Espoon vapaaseurakunnan jäsen.
Liittyminen Espoon vapaaseurakuntaan tuli todeksi 2000-luvun puolivälissä.
– Täytyy myöntää, että kun kävin ilmoittamassa erostani kirkkoherranvirastossa, mielessäni kävi ajatus: olenkohan luopumassa isieni kirkosta? Sitten ajattelin, etten hylkää isieni uskoa, siirryn vain toiseen kohtaan Kristuksen ruumissa, Mikko Laakkonen kuvailee.
Mikko Laakkonen haluaa vaalia kristittyjen yhteyttä. Hänestä on tärkeää, että eri tunnustuskuntiin kuuluvat kunnioittavat ja arvostavat toisiaan ja
puhuvat toisistaan hyvää.
– Arvostan eri tunnustuskuntien ominaispiirteitä. Katolilaisilla rippi on erityisen hieno asia. Ortodoksikirkossa ihailen heidän kokemuksellista ja eri aisteja koskettavaa jumalanpalvelusta. Karismaattista liikettä saamme kiittää Pyhän Hengen merkityksen avautumisesta. Luther puolestaan löysi uskon vanhurskauden ilmestyksen kautta tutkiessaan Raamattua, Laakkonen luettelee.
TEKSTI: Sari Savela
Lue kaksi muuta tarinaa kirkon vaihtamisesta tämän viikon Uusi Tie -lehdestä
