Kirjoittanut
– Se alkoi yläkoulussa, kiusaaminen, Jouni Lallukka, 45, kertoo. Kiusaamisesta toipuminen on ollut pitkä tie.
Puotilan ala-asteella Helsingissä elämä oli vielä turvallista ja harmonista, kavereitakin Jounilla oli, mutta kukaan heistä ei tullut samaan yläkouluun hänen kanssaan. Heti yläasteen alussa nuori yläkoululainen joutui tiettyjen tyyppien silmätikuksi. Arkana ja alistuvana hän oli helppo kohde.
– Minua pilkattiin persoonani ja uskoni takia. Olin vähän naiivi ja otin aika rohkeasti kantaa uskon asioissa. Menestyin myös hyvin koulussa, mikä ehkä osaltaan lisäsi kiusaamista.
Kotikasvatustaan Jouni kuvaa ankaraksi. Oli sanallista alas painamista ja ruumiillista kuritusta. Jouni näkee vanhemmissaan heidän lapsuuden kokemustensa aiheuttamaa rikkinäisyyttä. Vaikeista asioista ei osattu puhua ja tunteita padottiin. Isä purki omaa pahaa oloaan muihin, ja turvautui herkästi myös ruumiilliseen kuritukseen.
– Kun synnyin, isälläni oli paha alkoholiongelma. Alkoholi ja tupakka jäivät, ja kielenkäyttö siistiytyi, kun isä tuli uskoon 1980-luvun alussa, mutta sisäinen rikkinäisyys oireili pidempään.
Vihan tunteet kateissa
Lapsuuden kodin ankaruus ja alistaminen tekivät Jounista aran ja saivat hänet vetäytymään kuoreensa, eikä hän osannut puolustaa itseään. Jo ennen yläkoulua hänen oli vaikea luoda ystävyyssuhteita, mutta yläkoulussa tilanne paheni entisestään.
– Joka aamu oli sama taistelu, sillä kouluun meneminen pelotti. Mietin, miten selviäisin päivästä. Kun aamunavauksessa puhuttiin ystävyydestä, kyynel nousi silmääni, sillä tajusin, ettei minulla ollut yhtään ystävää. Pidin itseäni muita huonompana.
Mutta vihaa kiusaajiaan kohtaan Jouni ei tuntenut, ja aikuisen ymmärryksellä hän pitää sitä huolestuttavana. Sittemmin terapiassa, johon hän hakeutui nukkumisongelmiensa vuoksi, myös vihan tunteet löytyivät.
– Kun aloitin psykoterapian vuonna 2013, suru nousi pintaan. Kahden vuoden ajan itkin asioita, sitten tulivat ne vihantunteet. Aloin hahmottaa omia ajatuskulkujani, mitä tunteita koin, ja mitä tulkintoja tein eri tilanteissa. Minulla oli ollut aikaisempien kokemusteni pohjalta paljon vääriä ajatusmalleja.
Kiusaajat onnistuivat vielä muutaman kerran luovimaan tilanteissa niin, että hän uhrina sai syyt niskoilleen.
Yläkoulussa kiusaaminen sai hyvin monenlaisia muotoja. Välillä Jouni sai taulusienestä naamaan, välillä sieni puristettiin kuivaksi hänen kasvoilleen, toisinaan häntä tökittiin nuppineuloilla tai vietiin reppu ja levitettiin sen sisältö ympäriinsä. Kerran hänen reppunsa pilattiin ruiskuttamalla siihen suolahappoa. Sanallista haukkumista ja pilkkaamista oli paljon. Kiusaajat onnistuivat vielä muutaman kerran luovimaan tilanteissa niin, että hän uhrina sai syyt niskoilleen. Kun Jounia tökittiin nuppineuloilla, ja hän parhaansa mukaan yritti vältellä pistoja, seurauksena oli, että hän joutui rehtorin puhutteluun tunnilla häiritsemisestä.
Sosiaaliset verkostot vahvistuvat ja vahvistavat
Jouni ei kertonut kiusaamisesta kenellekään, eikä koulussa siihen kiinnitetty huomiota, saati puututtu.
Kun oma poika joutui ala-asteella kiusaamisen kohteeksi, Jouni ja tämän vaimo yrittivät määrätietoisesti puuttua asiaan. He olisivat halunneet saada kiusaajan vanhempien yhteystiedot asian selvittämistä varten, mutta koulu ei suostunut niitä luovuttamaan vedoten yksityisyyden suojaan. Koulun taholta ei myöskään järjestetty tapaamista, jossa paikalla olisivat olleet sekä kiusaajan että uhrin vanhemmat. Jossain vaiheessa kiusaaminen loppui, mutta poika vaihtoi myös koulua.
Jounin kiusaaminen alkoi helpottaa kahdeksannen luokan keväällä, kun yksi kiusaajista asettui puolustamaan häntä.
– Lukiossa sain pari kaveria ja myös seurakunnassa, missä kävin säännöllisesti, ystävystyin uusiin ihmisiin. Aloin saada sosiaalista verkostoa ja vahvistua ihmisenä.
Menneisyyden asioiden käsittely ja oman persoonan rajojen vahvistuminen ovat auttaneet löytämään uutta näkökulmaa asioihin, myös vanhempiaan hän ymmärtää nyt paremmin.
Epävarmuus ja väärät ajattelumallit
Kiusaaminen on kuitenkin jättänyt jälkensä. Jouni on kipuillut työurallaan tietyn epävarmuuden kanssa. Vuodet ovat kuitenkin vahvistaneet miehen työminää, ja nykyisessä tehtävässään Perussanoman toimitusjohtajana hän kokee olevansa omalla paikallaan.
– Siinä on ollut opettelemista, etten pidä itseäni muita huonompana ja että uskallan olla oma aito itseni. Joskus saatan vieläkin syyllistyä vääriin ajattelumalleihin.
Myös avioliittoon kiusaamis- ja lapsuustausta on vaikuttanut.
– Alkuaikoina vierastin kosketusta, sillä olin oppinut, että kosketukseen liittyi aina jotain kielteistä. Aloin myös toistaa lapsuudenkotini mallia, ja olin ylikriittinen vaimoani kohtaan. Sysäsin myös haastavista tilanteista liiaksi vastuuta vaimolleni, kun en kyennyt kohtaamaan vaikeita tunteitani.
Jos lasta kiusataan herkässä iässä, kun hän hahmottaa elämäänsä ja rajojaan, se osuu tosi pahasti.
Jounin terapia on vahvistanut hänen kykyään käsitellä vaikeita asioita, mikä on osaltaan eheyttänyt puolisoiden välejä.
Kiusaamiseen pitäisi Jounin mielestä puuttua kouluissa mahdollisimman varhain ja voimakkaasti. Kiusaamisen tunnistamiseen pitäisi myös olla enemmän toimivia keinoja.
– Jos lasta kiusataan herkässä iässä, kun hän hahmottaa elämäänsä ja rajojaan, se osuu tosi pahasti.
Teksti Sari Savela
