Kirjoittanut
Elokuvaohjaaja Klaus Härön mukaan kristillinen usko kulkee eteenpäin ihmisten välisissä keskusteluissa mutta ei elokuvien välityksellä. Elokuvaa hän kutsuu leikkisästi ”idioottien taiteeksi”.
Härön menestynein teos Postia pappi Jaakobille (2009) sisältää kuitenkin runsaasti teologista aineistoa. Se palkittiin Lyypekin pohjoismaisen elokuvan festivaaleilla kirkon erikoispalkinnolla.
Hengellisillä syventymispäivillä haastateltu Härö kertoi, yleisölle kääntymyksestään, joka tapahtui ruotsalaisen herätyssaarnaajan C.O. Roseniuksen kirjan äärellä.
Härö paljastaa, että Postia pappi Jaakobille piti olla hänen viimeinen elokuvansa.
– Ajattelin vaihtaa ammattia, kun elokuvanteko ei oikein lähtenyt.
Härön yllätykseksi elokuvasta tuli jättimenestys, joka sai neljä Jussi-palkintoa. Se valittiin myös Suomen Oscar-ehdokkaaksi.
– Elokuva syntyy niin, että ymmärtää yhdistää pari asiaa, jotka eivät alun perin kuulu yhteen. Siitä syntyy uutta ja siitä syntyy innostus. Syvemmällä prosessissa kulkee se pohjavire, että haluan kertoa itselleni tärkeistä asioista.
”Aloin jo totutella kadotukseen”
Härö kertoi, että usko Jumalaan avautui hänelle hitaasti.
– Minuun teki koulussa vaikutuksen, kun opettaja kertoi Jeesuksesta. Sieltä asti seurasi tunne, että Jumala on olemassa, ja jos ihmiset eläisivät Raamatun mukaan maailma olisi parempi paikka.
– Kun muutin kotoa pois ja aloitin siviilipalveluksen Espoossa, päätin alkaa elää kristinuskoa todeksi, mutta en pystynyt. Ajattelin, että nämä vuodet ovat koeaika ja aloin jo totutella kadotukseen.
Kerran Härö pyysi tyttöystäväänsä tuomaan kirjastosta hyvää lukemista. Tyttöystävä toi Roseniusta.
– Huomasin, että Rosenius puhui minulle. Ihminen ei yrityksistä huolimatta pysty elämään Jumalan tahdon mukaan.
– Jumala näkee kuitenkin Kristuksen läpi ihmisen puhtaana. Jumala voi antaa anteeksi epäonnistumisemme, mutta ihmeellisempää on se, että hän on sovittanut myös tahalliset virheeni ja pahantahtoisuuteni, Härö todisti.
– Jonain päivänä nousen ja kohtaan Jumalan, ja hän katsoo minua kuin omaa poikaansa.
– Pelastumiseni on kokonaan hänestä kiinni. Se herättää minussa syvää lepoa.
”Kirkkoon ei voi lähteä kuin ravintolaan”
Viime vuonna Härö kritisoi Helsingin hiippakunnan pappeinkokouksessa kirkkoa ”suolan menettämisestä”. Nyt Häröltä kysyttiin, mihin hän kirkossa on pettynyt.
– Olen muun muassa yrittänyt tulkata ulkomaalaisille huonoja saarnoja parhain päin. Lapsilleni en voi kuitenkaan tehdä niin. Mihin vien heidät?
– Kirkossa jokainen pappi puhuu omiaan, mutta kukaan ei puhu Jumalan sanaa, Härö kärjisti.
– Mutta viisi miljoonaa suomalaista on pettynyt kirkkoon. Ei kirkkoon voi lähteä kuin ravintolaan, että otetaan mitä halutaan.
Härö kertoi työskentelevänsä parhaillaan kahden uuden sotaan liittyvän käsikirjoituksen parissa. Toinen käsittelee asemasodan aikaista talon rakentamista ja toinen juutalaisten luovutusta Suomesta.
