Kirjoittanut
Elokuvaohjaaja Klaus Härön kuudes pitkä elokuva Tuntematon mestari kuvaa ikääntynyttä, vain taiteelleen elänyttä taidekauppiasta. Suhteet läheisiin ovat etäisiä ja kipeitä. Kauppias haaveilee vielä yhdestä suuresta taidekaupasta.
Taidekauppias Olavi Launio pitää pientä kivijalkakauppaa Helsingin Bulevardilla. Internetin aikakaudella tauluja ostetaan yhä vähemmän suoraan liikkeistä. Hintatietoiset asiakkaat pitävät taidekauppojen hintoja liian kovina.
Taidekauppias Olavi Launion, jota näyttelee mestarillisesti Heikki Nousiainen, suuri intohimo on taide. Mies on ohittanut eläkeiän jo aikaa sitten. Eläkkeelle jäänti on mielessä, mutta haaveissa olisi vielä saada yksi iso kauppa, jotta voisi poistua arvokkaasti näyttämöltä ja ehkä myös sovittaa menneet laiminlyönnit. Sellainen tuleekin tarjolle, kun huutokaupasta löytyy erityinen harvinaisuus, jota myyjätaho ei tunnista. Vielä kerran taidekauppias Launio ottaa riskin ja huutaa taulun itselleen.
Eri-ikäisten erilaiset maailmat
Launio on elänyt itsekästä elämää taidekauppansa, kotinsa, huutokauppojen ja Ekbergin kahvilan välimaastossa. Yhteys lähiomaisiin, tyttäreen (Pirjo Lonka) ja tämän poikaan on jäänyt, eikä miehellä ole mitään käsitystä todellisuudesta, jossa tytär poikineen elää. Sitten eräänä päivänä tyttärenpoika tulee isoisän vastustuksesta huolimatta taidekauppaan työharjoitteluun. Isoisän ja Otto-pojan (Amos Brotherus) suhde lämpenee ja he ystävystyvät.
Elokuvassa tuodaan sympaattisesti esiin eri sukupolvia edustavien ihmisten erilaiset maailmat. Isoisän kodin pysähtynyt tunnelma vanhoine kalusteineen, tauluineen ja posliinikuppeineen on pölyntuoksuinen tuulahdus menneestä maailmasta. Mies kirjoittaa muistiinpanot muistikirjaansa lyijykynällä, pitää pahvikorteista koottua asiakasrekisteriä ja kirjoittaa kirjoituskoneella laskunsa. Tyttärenpojalla taas on nykyaikaiset välineet ja keinot käytössään. Elokuvan arvoituksen ratkaisu löytyy kuitenkin perinteisestä formaatista eli kirjasta. “Hei, ei se ollutkaan pönde, vaan Jesse”, huudahtaa Otto-poika, kun salaperäisen taulun nimi selviää.
Klaus Härön uutuus on taitavasti ja huolella tehty draamaelokuva, jossa juoni etenee luontevasti ja jännite pysyy alusta loppuun asti. Erilaisten miljöiden kuvaus on nautinnollista katsottavaa. Tuttuja maisemia on kuvattu tuoreista kuvakulmista. Elokuvan musiikki täydentää lämminhenkistä visuaalista ilmettä ja tarinaa. Elokuvan on käsikirjoittanut Anna Heinämaa.
Kristillistä sanomaa luontevasti
Elokuvassa käsitellään ihmiselämän suuria teemoja. Toisaalta ihmisen syntisyyttä: itsekkyyttä, hylkäämistä ja laiminlyöntejä. Toisaalta anteeksiantoa, tervettä syyllisyyttä, rakkautta ja sovitusta. Päähenkilöiden suhteet lämpenevät elokuvan kuluessa. Yhteys löytyy ja lopulta myös sovitus.
Minusta Tuntematon mestari on yksi Klaus Härön parhaista elokuvista. Härön kansainvälisesti tunnetuin elokuva on varmaankin Miekkailija (2015), joka tavoitteli Oscaria ja Kultaista maapalloa. Heikki Nousiainen on toista kertaa Härön elokuvassa pääroolissa. Nousiainen esitti nimiroolin myös Postia Pappi Jaakobille -elokuvassa (2009). Muut Klaus Härön pitkät elokuvat ovat: Näkymätön Elina (2002), Äideistä parhain (2005) ja Uusi ihminen (2007).
Häröllä on taito kertoa suuria tarinoita pienten ihmisten kautta. Elokuvissa on myös kristillinen sanoma luontevasti ja vastaansanomattomasti esillä. Yksi hyvä puoli Härön elokuvissa on myös se, ettei niissä viljellä ylettömästi kirosanoja. Joissakin kotimaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa kirosanat pistävät ikävästä korvaan.
