Suomigospelin rockmusiikin ykkösnimi Kls. on tullut kymmenvuotisen uransa isolle rajapyykille. Takana on reipasta keikkaamista ja kohtaamisia mitä erilaisimmissa paikoissa. Edessä odottaa kahdeksan kuukauden keikkatauko. Kuinka tähän on tultu, miten tästä eteenpäin?
Raskasta, mutta melodista rock-musiikkia soittava Kls. omaa paljon kokemusta keikkailusta ja musiikinteosta. Uusi vuosi 2014 on juhlavuosi, jolloin bändille tulee kymmenen vuotta täyteen jatkuvaa toimintaa. Keikkoja on mahtunut lähes jokaiselle kuukaudelle. Lisäksi Kls. on julkaissut neljä pitkäsoittoa, joista viimeisin julkaistiin viime marraskuussa. Tuorein levy kantaa nimeä ”Hiljaisuus huutaa” ja on samalla ensimmäinen unplugged-levy.
Viiden nuoren miehen kokoonpanosta pääsimme tapaamaan Kls.:n basistia Tatua ja kyselemään häneltä bändin kuulumisia. Tunnelmallisesti istuimme Tampereen Telakan viihtyisissä tiloissa.
Hiljaisuus huutaa
”Hiljaisuus huutaa” -levy syntyi ilman varsinaista tarkoitusta tehdä levyä. Levy on monen vuoden työn tulos, mutta sitä ei luotu studiossa vaan yleisön edessä.
– Me ollaan tehty paljon nuorten-iltakeikkoja viimeisen neljän vuoden aikana, ja ollaan soitettu sellaisia biisejä, mitä siinä levyllä nyt on, kertoo meille Tatu.
Juuri näillä pienempien tilojen keikoilla muotoutuivat biisien akustiset sovitukset.
– Tuli myös kyselyitä, eikö näitä sais myös levylle. Todettiin, että no tehdään levy.
Näin monissa pienemmissä tiloissa soitetut akustiset biisit päätyivät lopulta levyn kansiin. Levy valmistui nopeasti ja se tehtiin tiiviisti. Eikä Kls.:n tarvinnut kuluttaa sitä tehdessä monta kuukautta studiossa.
– Pyrittiin tekemään siitä hyvin yksinkertainen ja riisuttu. Tavallaan sellainen Live-soiton kuuloinen.
Levyllä pääosassa on laulu ja sanoitukset.
Keikkailua ja ihmisten kohtaamista
Kls. on keikkaillut paljon. Kymmenen vuoden aikana keikkoja on mahtunut lähes jokaiselle kuukaudelle. Livenä Kls. on elementissään ja sen tärkeimpänä asiana onkin koskettaa ihmisiä ja kertoa ilosanomaa.
– Tärkeimmäksi asiaksi nousee keikkaaminen ja ihmisten kohtaaminen. Ei me pelkästään keskenämme haluta tehdä tätä juttua.
Keikkaaminen alkoi toukokuussa 2004, kun tuore yhtye soitti ensimmäisen kerran kotikaupungissaan Ikaalisissa. Keikkapaikkoja on mahtunut matkan varrelle monenlaisia eikä Kls. ole valikoiva niiden suhteen.
– Mennään soittamaan minne vaan; teltoissa, mökeissä ja kirkkosaleissa, kertoo Tatu.
Erikoisimmat keikkapaikat rock-yhtyeelle ovat olleet pienet puukirkot, joissa ei tavallisesti särösaundeja kuulla.
– Täysillä rockia pienissä puukirkoissa – varmasti ollut yleisön mielestä hämmentävää, Tatu muistelee.
Kymmenen vuotta kasvua
Alkuvuoden aikana Kls.:ää ei keikoilla pääse kuulemaan. Kymmenen vuoden tiivis keikkatahti saa tauon tammikuusta elokuulle. Kls. on suunnitellut jo tulevaa, eikä kauaa laakereilla lepää.
– Syksyllä on tiedossa jälleen taas keikkaa. Syyskuusta alkaa jälleen keikkarundi marraskuuhun asti.
Kevään ja kesän miehet käyttävät keskittyen muihin juttuihin.
– Tarvitaan aikaa muihin asioihin.
Vuosi 2014 on kaiken kaikkiaan eräänlainen rajapyykki Kls.:lle – kymmenen vuotta keikkailua ja musiikin tekemistä yhdessä. Muuttumattomana ja yhdistävänä tekijänä viiden bändiläisen kesken on ollut usko Jeesukseen.
– Ollaan kasvettu yhteen. Puhutaan paljon, että on oma seurakuntansa, mikä kokoontuu backareillä.
Jokainen bändiläinen on saanut paljon vuosien aikana.
– Hengellistä kasvua ja Jumalan kohtaamista, paljon ystäviä. Ollaan nähty paljon huoltoasemia, leirikeskuksia.
Näistä kokemuksista Kls haluaa jakaa myös muille. Kirjaa Kls ei lupaa kirjoittaa, mutta jotain speciaalia on tulossa.
Teksti Nuotta.com/Miia Virtanen ja Hannele Aalto
Koko juttu on julkaistu Nuotta 1/2014 lehdessä.
