Kirjoittanut
Kun Carl Erik Sahlberg tuli Tukholman Santa Klaran kirkon papiksi, kirkossa kävi vain muutama ihminen.
– Sahlberg alkoi rukoilla heidän kanssaan ja pian kirkkoon alkoi tulla kadun kansaa. Soppatykki, kahvikärryt, kirkon avoimet ovet, rukous ja Jumalan sanan todesta ottaminen muuttivat kirkon, kertoi Sahlbergin seuraaja Iwan Giertz maanantaina Tampereella kirkon evankelioimistyön konferenssissa.
– Nyt kirkossa pidetään rukoushetket aamuin ja illoin ja jumalanpalveluksissa kirkko täyttyy.
Giertz kertoi, että ”kun oli alettu rukoilla, ei vuoteen tapahtunut mitään”.
– Mutta vähitellen ihmisiä alkoi tulla. He eivät tulleet solmio kaulassa. Kun otettiin todesta Jeesuksen sanat nälkäisistä ja kodittomista, juuri heitä alkoi tulla kirkkoon.
Kun toiminta kasvoi 2008-2009, Tukholman tuomiokirkkoseurakunnalla ei ollut varaa maksaa palkkaa Santa Klaran työntekijöille. Perustettiin yhdistys, joka solmi yhteistyösopimuksen herätysliikejärjestön (EFS) kanssa. Santa Klaran kirkko jäi yhdistyksen käyttöön, mutta sen tuli huolehtia itse taloudesta. Nyt yhdistyksellä on kymmenen työntekijää ja kahdeksan miljoonan kruunun budjetti.
– Olemme vapaita suhteessa Ruotsin kirkkoon, Giertz sanoi.
– Vapaus on tärkeä. Saamme keskittyä olennaiseen. Kirkko on politisoitunut ja rakenteittensa kahleissa. Monet kaipaavat, että heidän seurakunnissaan tapahtuisi samaa kuin Santa Klarassa, mutta ei ole helppoa saada muutosta aikaan.
– Kaikki mitä meille on tapahtunut, on Jumalan armoa. Jumala on tehnyt mahdottoman mahdolliseksi. Pyhä Henki toimii maailman maallistuneimpiin kuuluvan kaupungin keskustassa. Jumala on pannut meidät rukoilemaan. Rukous on auttanut meidät löytämään nämä ihmiset, Giertz kertoi.
