Kirjoittanut
Liisa Lepovuori lähti hengellisen matkakumppanuuden ryhmään ja ihastui. Tuntui hyvältä viipyä kokonainen viikko vain muutaman Raamatun jakeen äärellä ja sitten tulla kertomaan löydöistään ilman toisten arviointia.
Tampereen Lielahdessa asuva Liisa Lepovuori löysi alkuvuodesta ilmoituksen paikallisesta Silta-seurakuntalehdestä. Siinä kerrottiin eri puolilla kaupunkia käynnistyvistä hengellisen matkakumppanuuden ryhmistä.
– Olin kaivannut säännöllisesti kokoontuvaa kristillistä piiriä. Tarpeelliselta tuntui myös se, että ryhmä kokoontuisi paaston aikana. Ajattelin, että hengellinen matkakumppanuus olisi omassa elämässäni hyvä ”ryhtiliike” ennen pääsiäistä.
Lielahden kirkon tiloissa kokoontui ryhmä yhteensä viisi kertaa, puolentoista tunnin verran kerrallaan.
Osallistujat saivat aina pohdittavakseen Raamatun kohdan, josta kukin kertoi seuraavalla kerralla vapaasti havaintojaan, tuntemuksiaan ja löydöksiään – toisten keskeyttämättä tai kommentoimatta.
– Menetelmä oli minulle uusi. Oli rikkautta huomata, miten eri tavalla yksi ja sama Raamatun kohta puhui kullekin, Liisa Lepovuori toteaa.
Jokaisen puheenvuoron päätteeksi pidettiin lyhyt, hiljainen rukoushetki.
Kotona oli mukava pohdiskella tiettyä Raamatun kohtaa ajan kanssa ja lukea sitä useamman kerran uudestaan.
Ei ollut kiirettä, tarvetta tai velvollisuutta ahmia tekstiä enempää.
Lukukerrat toivat usein uusia näkökulmia esiin. Jakeet alkoivat elää arjen eri tilanteissa omilla, kiinnostavilla tavoillaan.
Miltä Raamatun henkilöstä tuntui tuolloin? Voisiko sama tapahtua tänään? Mitä Raamatun jakeet minulle opettavat ja todistavat? Onko tässä juuri minulle jokin rohkaisu – tänään?
Lielahden kirkolla kokoontunutta ryhmää johti Tampereen Harjun seurakunnan diakoniatyöntekijä Minna Savukoski.
– Oma kiinnostukseni hengelliseen matkakumppanuuteen heräsi siinä vaiheessa, kun lapseni olivat pieniä. Lähdin silloin ensi kertaa retriittiin, joka ei jäänyt viimeiseksi. Hiljaisuus ja rukous ovat antaneet tarpeellista hoitoa hengelliseen elämään, myös pysähdyksen arjen kiireisiin, hän summaa.
– Oli luontevaa, että ilmoittauduin puolisentoista vuotta sitten Tampereen hiippakunnassa järjestettyyn hengellisen matkakumppanuuden koulutukseen, jonka myötä ryhdyin seurakuntatyöhöni liittyen pitämään ryhmiä.
Ohjaajan tehtävä on mm. johtaa ryhmää rukoillen ja valita sen pohdittavaksi Raamatun jakeita sekä huolehtia käytännön asioista, kuten rauhallisen tilan varauksesta.
Minna Savukosken varusteisiin kuuluu myös soma tiimalasi, joka hiekkaa valuttaessaan näyttää aikaa.
– On tärkeää, että jokainen ryhmään tullut saa mahdollisuuden puhua yhtä paljon. Koskaan ei kuitenkaan ole pakko sanoa yhtään mitään. Voi vain kuunnella, mitä toisilla on kerrottavana.
– Se on nykyaikana entistä tärkeämpi taito, jota tässäkin yhteydessä voi harjoitella.
Lielahden ryhmässä sekä ohjaaja että osallistujat kokivat matkakumppanuuden antoisaksi.
– Tahdon tätä ilman muuta lisää! sanoo Liisa Lepovuori vilpittömästi.
