Tansanialaisen ammattioppilaitoksen kehittämisajattelu vahvistui arviointiprosessin tukemana. Tutkijan mielestä kehitysyhteistyön arvioinnin on hyödytettävä kohdettaan.
Arviointiraportteja tuotetaan maailmaan kiihtyvällä tahdilla. Niiden perusteella muun muassa myönnetään määrärahoja lähetys- ja kehitystyöjärjestöjen kehitysyhteistyöhön, laitetaan oppilaitoksia tai koulutusjärjestelmiä paremmuusjärjestykseen tai tehdään poliittisia päätöksiä.
Siihen nähden, miten paljon arviointeihin satsataan aikaa ja rahaa, niiden vaikutus kuitenkin jää valitettavan vähäiseksi.
Anne Pylvänäinen tutki tuoreessa kasvatustieteiden alaan kuuluvassa väitöskirjassaan arvioinnin prosessikäyttöä kehitystyössä ja sen vaikutuksia tansanialaisen Nyakato Vocational Training Centren toimintaan. Lisäksi hän tutki oppilaitoksen tarjoaman koulutuksen sosioekonomisia vaikutuksia. Tutkimuksen kaksiosaisen arviointikokeilun Pylvänäinen teki Tansaniassa viiden vuoden aikana.
Nyakato Vocational Training Centre aloitti toimintansa 1980-luvulla suomalaisin kehitystyövaroin Fidan kehityshankkeena Suomen ulkoministeriön tukemana.
– Yllätyin siitä, kuinka pienellä panostuksella ja pienillä kustannuksilla sekä kuinka nopeasti arviointi voi vaikuttaa, kun paikalliset osallistetaan arviointiin, heidät tutustutetaan arviointilogiikkaan ja heidän arvioivaa mieltää vahvistetaan arviointiprosessin aikana vuoropuhelun avulla.
Anne Pylvänäisellä on pitkä työhistoria kehityskysymysten parissa kansainvälisissä kehityshankkeissa ja akateemisissa
koulutustehtävissä. Hän on toiminut Fidan luottamustehtävissä toistakymmentä vuotta ja työskennellyt tutkimassaan oppilaitoksessa miehensä Arto Pylvänäisen kanssa yli viisi vuotta 1990-luvulla.
Tuotantotöillä omavaraiseksi
Nyakato Vocational Training Centre valikoitui tutkimuskohteeksi poikkeuksellisuutensa vuoksi: se on jo 22 vuotta toiminut täysin omavaraisesti. Tämä on harvinaista jopa maailmanlaajuisesti.
– Suomessakaan ei tietääkseni ole yhtään ammattioppilaitosta, joka ei saisi ulkopuolista rahoitusta, Anne Pylvänäinen toteaa.
Nyakato Vocational Training Centressä on tällä hetkellä kahdeksan opintolinjaa, 22 työntekijää ja yli 400 oppilasta.
Oppilaitos tekee ulkopuolisille asiakkaille tuotantotöitä: huonekaluja, kattotuoleja, portteja, tiilentekokoneita, koulupukuja. Tuotantotyöt tehdään palkattujen työntekijöiden ohjauksessa työpajoissa, joissa oppilaat pääsevät soveltamaan teoriaoppimistaan käytäntöön.
Koulun alueella olevat kiinteistöt on pyritty maksimaalisesti hyödyntämään: oppilaitos vuokraa tilojaan ulkopuolisille. Yöaikaan pihassa voi seistä eri ajoneuvofirmojen kalustoa. Ne on jätetty maksusta vartioitaviksi.
Yrittäjähenkisyys on tarttunut myös opiskelijoihin.
– Puupuolelta valmistuneilla on paljon pieniä puuseppäfirmoja. Yksi oppilaista on perustanut jo oman laivanvarustamon, Pylvänäinen kertoo.
Viktoria-järven, maailman toiseksi suurimman makean veden altaan rannalla sille on käyttöä.
Ammatillisen koulutuksen vaikutusketjut ovat osoittautuneet pitkiksi. Monet ammattiin valmistuneista ovat epävirallisesti ”oppisopimuskouluttaneet” vähävaraisia naapureitaan tai sukulaisiaan – yksi tutkimuksen osallistujista yli 50 henkilöä.
Työoikeutta opetettava
Yksi tutkimuksessa esille tulleista havainnoista oli, että kokopäivätyökään ei automaattisesti nostanut yksilöä köyhyydestä. Väitöskirjassa kerrotaan esimerkkitapauksista, jossa tehdastyöläinen jäi vaille kolmen kuukauden palkkaa ja toisesta tapauksesta, jossa tilaaja jätti maksamatta urakoitsijalle mittavan koulukalustehankinnan. Riistävät rakenteet voivat sitoa köyhyyteen jopa täystyöllistetyn koulutustaan vastaavassa työssä toimivan ammattilaisen.
– Opiskelijoille pitää entistä enemmän opettaa heidän työoikeuksistaan yrittäjyyden rinnalla, Pylvänäinen toteaa.
Suomalaiset lähetysjärjestöt osaajina
Nyakato Vocational Training Centre on toiminut 22 vuotta omavaraisesti Tansanian helluntailiikkeen alaisuudessa, mutta ilman Fidaa ja sen henkilöstön vahvaa näkyä koko oppilaitosta ei olisi syntynyt.
– Suomalaiset lähetysjärjestöt ovat menestyneet, koska niiden henkilöstöllä on ollut voimakas halu huomioida toiminnassaan paikallinen kulttuuri sekä Raamatusta nousevat vahvat moraaliset ja eettiset perusarvot. Tutkimuskohteena ollut ammattioppilaitos on puolestaan menestynyt, koska se on toteutettu alusta alkaen tansanialaisittain sen kulttuurikonteksti huomioiden, eikä kopioimalla suoria malleja suomalaisesta koulumaailmasta.
– Fidalla on vahvat yhteydet seurakuntiin. Seurakunnassa on aina paikallinen kulttuuri vahvasti läsnä.