Kirjoittanut
Juri Hyvärinen muutti Ukrainasta Suomeen teini-iässä. Hän kokee olevansa ukrainalainen, suomalainen ja taivaan kansalainen. Kiitollisuutta herättää, kun voi palvella Jumalaa omassa leipomoyrityksessä, seurakunnassa ja nykyisin myös tulkkina
Juri Hyvärinen on kotoisin Länsi-Ukrainasta, Lutskin kaupungista, jossa asuu noin 220 000 ihmistä. Lapsuudessa ortodoksiset perinteet olivat vahvasti läsnä. Kotia koristivat ikonit, juhlapäivinä käytiin kirkossa ja rukoiltiin.
Jurin ollessa nelivuotias vanhemmat erosivat. Hän on kasvanut äidin ja isovanhempien hoivissa. Muistikuvia isästä on eron jälkeen vain kaksi.
– Ensimmäinen on se, että isä lahjoitti minulle ja veljelleni reput ensimmäiselle luokalle. Meillä on kuva tallella tuosta tapaamisesta.
Toinen tapahtui sattumalta vuosia myöhemmin. Lutskin kaupungin kadulla Juri huomasi vastaantulevassa miehessä jotakin valokuvasta tuttua.
– Olin silloin jo aikuinen, 21-vuotias. Mies, joka oli isäni, kysyi minulta, kuka olet. Kun kerroin olevani Juri, hänen poikansa, ilme kasvoilla muuttui, ja hän ehdotti keskustelua.
– En vain pystynyt puhumaan, hänestä oli tullut minulle aivan vieras ihminen. Jatkoin matkaani.
Kaikesta huolimatta Jurin lapsuus Ukrainassa oli onnellinen.
– Minulla on hyvä äiti ja isovanhemmat. Isoisä korvasi isän. Harrastin jalkapalloa ja kalastusta. Kävimme perheenä usein baptisti- ja helluntaiseurakunnissa, ja kesällä oli 2–3 viikon lastenleirejä, Juri muistelee.
– Kuulin seurakunnassa Jeesuksesta ja leirillä 11-vuotiaana ymmärsin, että haluan seurata häntä.
Uusi alku Savossa
Kun Juri oli 14-vuotias, hän muutti äidin ja pikkuveljen kanssa Siilinjärvelle, sillä äiti oli löytänyt uuden miehen Suomesta. Muutto oli Jurille mieleen. Hän koki sen seikkailuna ja uutena mahdollisuutena.
– Elämä Ukrainassa oli rankkaa myös taloudellisesti. Muutto Suomeen antoi paremmat mahdollisuudet tulevaisuuteen.
– Harrastin jo silloin mielelläni kalastusta ja tiesin Suomessa olevan paljon vesistöjä.
Hän alkoi opiskella suomen kieltä jo ennen muuttoa. Ylä-asteen päätyttyä Juri meni Kallaveden lukioon. Välivuoden jälkeen alkoivat kansainvälisen liiketoiminnan opinnot, jotka jäivät lopputyötä vaille suorittamatta.
– Alkoi elämäni tähän mennessä vaikein vaihe. Motivaatio hiipui, voimat uupuivat ja tulevaisuudennäkymä katosi.
Alakulon keskellä Juri Hyvärinen alkoi tosissaan etsiä Jumalaa uudestaan.
– Pyysin muutosta ja ohjausta elämääni. Rukoilin ja olin valmis kaikkeen. Hain moniin paikkoihin töihin.
Tunsin Jumalan antavan voimaa. Koin, että yhdessä hänen kanssaan pystyn kaikkeen.
Yhtenä päivänä Juri huomasi leipomon myynti-ilmoituksen netissä.
– En osannut leipoa enkä tuntenut alaa entuudestaan. Yhteydenotto pienen leipomon omistajaan johti kauppoihin.
Jurille selvisi vasta kauppojen jälkeen, että omistaja oli uskovainen mies. Sepon pulla ja leipä oy:n edellinen yrittäjä oli ystävällinen ja opetti Jurin työhön. 24-vuotias Juri koki uuden mahdollisuuden Jumalan johdatuksena.
– Tunsin Jumalan antavan voimaa. Koin, että yhdessä hänen kanssaan pystyn kaikkeen.
Nuorelle yrittäjälle tuli marraskuussa täyteen 10 vuotta Leipomon omistajana. Matkan varrelle on mahtunut haasteita ja vastoinkäymisiä, mutta kaikessa Jumala on auttanut.
– En ole kertaakaan palannut sellaiseen masennustilaan, joka minulla oli.
Leipomon työntekijät aloittavat työpäivänsä viideltä aamulla. Juri tekee usein itse iltavuoron, ja vaimo Valentina huolehtii hankinnoista ja kirjanpidosta.
– Leipää, pullaa, rieskaa — kaikkiaan valikoimassa on yli 30 tuotetta, joita valmistetaan asiakkaiden tarpeiden mukaan.
Kuva: Juri Hyvärisen albumi
Kielitaito Jumalan käytössä
Vuonna 2022 alkaneen sodan myötä tuhansia ukrainalaisia on muuttanut Suomeen. Kielitaitoisena Juri tarjosi osaamistaan yrityksille. Hänet hyväksyttiin työhön ilman koulutusta, ja tulkin työstä on tullut säännöllisesti hyvää palautetta.
Tarve on niin suuri, että nykyisin päivän ensimmäinen työrupeama menee tulkatessa. Jurille soitetaan ja asiakas liitetään netin välityksellä puheluun. Soitot tulevat eri puolilta Suomea, ja työ tapahtuu pääsääntöisesti etänä.
– Sodan takia on paljon niitä, jotka tarvitsevat tulkkia. Minulle on tärkeää, että saan auttaa ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Tulkkaukseen menee nykyisin 7–8 tuntia päivässä, mutta se on samalla hyvää vastapainoa leipomotyölle, jota teen iltaisin.
Seurakunta yhdistää ihmisiä. Yhdessä rukoillaan rauhaa ja sodan loppumista.
Toiminnan mies pitää monipuolisista työpäivistä, joissa saa tehdä työtä käsillä ja hyödyntää myös kielitaitoaan.
Ukrainalaisten hätä ja arjen haasteet ovat tulleet lähelle. Sodalla on monet kasvot Ukrainassa. – Tragedia on hirvittävä. Ihmisten on pakko valita, monet joutuvat jättämään kotinsa.
Juri kertoo, että Ukrainassa on miehiä, jotka eivät tahtoisi sotia. He piilottelevat ”hämärässä”, koska kaikki 18 vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat halutaan rintamalle. Vihaa Venäjää kohtaan on paljon.
– Sodan keskellä on vaikea kokea sisäistä rauhaa ja rakkautta. Seurakunta kuitenkin yhdistää ihmisiä. Yhdessä rukoillaan rauhaa ja sodan loppumista.
Kuva: Juri Hyvärinen
Hatikva-kuoro yhdistää
Kuopion vapaaseurakunnassa ukrainalaiset on otettu lämpimästi vastaan. Seurakunnassa on toiminut jo vuosia noin 30 laulajasta koostuva Hatikva-kuoro. Viime kuukausina on iloittu kahdeksasta ukrainalaisesta, jotka ovat liittyneet kuoroon. Viikoittain harjoitteleva kuoro onkin rakentanut hienolla tavalla yhteyttä kielimuurista huolimatta.
Juri Hyvärinen toimii tulkkina kuukausittain järjestettävissä kaksikielisissä jumalanpalveluksissa. Lisäksi hän tuo leipomostaan joka viikko tarjottavat ukrainalaisten omiin lauantai-illan kokouksiin. Monilla ukrainalaisperheillä on paljon lapsia, ja pyhäkouluryhmiäkin on kaksi, sillä lähes puolet osallistujista on lapsia.
– Yhdessä perheessä on seitsemän lasta, toisessa kahdeksan ja meilläkin jo kolme. Pelkästään jo silloin, kun nämä perheet ovat paikalla, tarvitaan pari pyhäkoulua, Juri hymyilee.
Haastatteluaika on lopuillaan. Juri rientää palvelemaan, sillä seuraava lähimmäinen odottelee jo linjoilla.
