Kirjoittanut
Kristityt ovat jakaantuneet uusin teemoin niin poteroihinsa kuin barrikadeilleenkin, kirjoittaa Sana-lehden päätoimittaja Seurakuntalainen.fi:n kolumnissa.
Nyman pohtii, ovatko mielipiteet eriytyneet niin kauas toisistaan, että edessä on kirkon lopullinen jakaantuminen.
Hannu Nyman vertaa tänään Seurakuntalainen.fi:ssä julkaistussa kolumnissa kirkon polarisoitumista 1970-luvun kirkolliseen tilanteeseen Suomessa, jolloin kysyttiin, kumpi on oikeampaa: evankelioiva vai sosiaalinen kristillisyys.
”Onko nyt kyse lopullisesta jakaantumisesta? Vai onko kyse samanlaisesta tilanteesta kuin menneinä vuosikymmeninä? Silloinkin olimme eri mieltä, mutta löysimme yhteyden. Silloinkin sanan säilä heilahti terävällä, viiltävällä, jopa kipeällä tavalla – aivan niin kuin se tekee tänään. Iskuja tulee, ja niitä myös annetaan.”, Nyman arvioi.
Sanan päätoimittaja luotaa katseensa historiaan. Nymanin mukaan evankelis-luterilaisen kirkon jäsenten ja päättäjien erilaisten näkemysten vastakkainasettelu on tuttua kristillisen kirkon vuosituhantisesta historiasta.
”Raamatun ja Uuden testamentin aika tuntee tämän saman kuvan. Silloinkin annettiin ja otettiin iskuja vastaan.”
Nymanin mukaan kärjekkään keskustelun ja mielipiteidenvaihdon ei pitäisi hämärtää kuvaa siitä, että Kristuksessa kristityt ovat mielipide-eroistaan huolimatta yhtä.
”Rosoisina ihmisinä emme koskaan saavuta täyttä yksimielisyyttä. Mutta tunnustamme myös sen, että meillä on yksi paikka, jossa saamme ja voimme kohdata toisemme veljinä ja sisarina. Uskonnollisen kielen mukaan se tapahtuu ristin juurella. Siellä, missä meille kaikille, mielipiteistämme huolimatta, julistetaan sanomaa syntien anteeksiantamuksesta, armosta ja sovinnosta. Siellä, minne kaikki mielipiteistään huolimatta tai niiden kanssa kutsutaan yhteen.”
”Muistan kait koko elämäni sen jo nuorena kuulemani hengellisen opetuksen: mitä lähempänä olemme Kristusta, sitä lähempänä olemme toisiamme. Olemme ja tulemme aina olemaan.”
