Kirjoittanut
Stand up -koomikko Mikko Vaismaa naurattaa yleisöä niin klubeilla kuin hengellisissä tapahtumissa. Lavapersoona on molemmissa sama. Minulla ei ole mitään eri settiä seurakuntiin tai klubeille. Tosin seurakunnassa on helpompi viitata uskoon ja Raamattuun, koska siellä on ihmisiä, jotka ymmärtävät, mistä puhun.
Mikko Vaismaa on esiintynyt lukuisissa hengellisissä tapahtumissa, joskus jopa kesken jumalanpalveluksen saarnan. Hän ei silti kaipaa kirkkoon lisää huumoria.
– Kaipaan enemmän läsnäoloa. Ei kirkon työntekijän tarvitse olla hauska, riittää kun hän on läsnä, ottaa tilanteet omana itsenään ja kohtaa ihmisen.
Kaikki stand up -koomikot eivät välttämättä juttele yleisön kanssa, mutta kaikilla koomikoilla tulee olla yhteys yleisöön. Koomikon pitää antaa yleisön ymmärtää, että hän on heitä varten ja että hänen persoonansa on heidän käytössään.
– Tätä minä kaipaan myös kirkkoon: luontevaa yhdessäoloa ja vuorovaikutusta, vaikka se ei olisikaan sitä, että pappi kysyy saarnan yhteydessä kuulijoilta, mitä mieltä he ovat asiasta.
– Vuorovaikutus on sitä, että minä puhun teille ja minä tunnen, näen ja koen, että te kuuntelette minua. Ja miksi minua kuunneltaisiin? Sen takia, että olen niin läsnä, että minua on pakko kuunnella, koska siitä tulee hyvä mieli. Mutta se ei vaadi välttämättä komiikkaa, Mikko Vaismaa näkee.
Kiltin miehen komiikkaa?
Kullakin koomikolla on oma tapansa ja tyylinsä. Mikko Vaismaan komiikkaa on kuvattu muun muassa hyvän maun ja kiltin miehen komiikaksi.
– Jos joku jännittää sitä, kun koomikot kiroilevat niin paljon tai kertovat niin roiseja juttuja, minun keikallani ei tarvitse pelätä sitä. Mutta en silti voi luvata, ettei minun keikallani joku voisi loukkaantua. Komiikkaa tehdään aina jonkun asian, ilmiön tai ihmisen kustannuksella.
– Komiikkaa tehdään omana itsenä ja oman identiteetin kautta, ei minkään hahmon kautta. Niinpä minun on puhuttava sellaisia asioita, jotka liittyvät elämääni ja ajatteluuni. Koska olen kristitty, totta kai näen asiat tietyllä tavalla ja se vaikuttaa esitykseeni. Ja koska en kiroile muutenkaan puheessani, en rupea lavallakaan kiroilemaan. Sehän olisi aivan älytöntä päälleliimausta.
Lisää Mikko Vaismaan ajatuksista voi lukea tämän viikon Uudesta Tiestä (38/2014).
