Kirjoittanut
Eurovaaliehdokkaat Eija-Riitta Korhola ja Merja Kyllönen ovat yhtä mieltä siitä, että kriiseissä pitää rakentaa rauhaa ja olla valmiita neuvottelupöytään. Sen sijaan kovasta puolustuksesta ja aseiden määristä puhuminen ahdistaa ihmisiä.
Radio Dein eurovaalitentit alkoivat keskiviikkona 8.5.2024 Kristillisdemokraattien ja Vasemmistoliiton ehdokkaiden vierailulla. Ensimmäiseen kohtaamiseen ohjelmajohtaja Kai Kortelainen oli kutsunut studioon kolme viisivuotiskautta Brysselissä ja Strasbourgissa palvelleen ja nyt kristillisdemokraattien riveihin paluumuuton tehneen Eija-Riitta Korholan sekä yhden kauden europarlamentaarikkona vuosina 2014–2019 toimineen kansanedustaja Merja Kyllösen.
Merja Kyllönen oli ehdokkaana vuonna 2019, mutta silloin teki kuitenkin ratkaisun poisjäämisestä ja pysymisestä kotimaan politiikassa, koska kotimaisemissa tarvittiin omaishoitajaa. Polku jäi silloin kesken, mutta on tullut aika yrittää uudelleen.
– Nyt on omaishoidettavat siirtyneet ajasta iäisyyteen, ja ajattelin, että ei tarvitse sitten keinutuolissa harmitella, että vitsi kun jäi kokeilematta vielä kerran, josko se työmaa siellä kutsuisi. Innolla ollaan mukana taas, Kyllönen perustelee vaaleihin lähtöään.
”En ole missään muualla voinut tehdä mielestäni niin paljon hyviä asioita, kuin olen europarlamentissa tehnyt.”
Kun Eija-Riitta Korhola vuonna 2014 putosi europarlamentista, hän oli Suomen pitkäaikaisin meppi eli euroedustaja. Sen jälkeen hän on ollut vuosia varaedustaja ja nouseekin kesäkuussa varasijalta muutamaksi viikoksi parlamenttiin Kokoomuksen Petri Sarvamaan siirtyessä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi.
– Olen ollut uskollisesti eurovaaleissa ehdolla, koska henkilökohtaisesti ajattelen, että en ole kotiäitiyden jälkeen missään muualla voinut tehdä mielestäni niin paljon hyviä asioita, kuin olen europarlamentissa tehnyt. Arvostan sitä mahdollisuutta. Siellä voi tehdä tosi paljon hyvää tai pahaa, Korhola hymyilee.
Suurin kaikista on rakkaus
Euroopan unionin ja Euroopan yleiset arvot kumpuavat Kai Kortelaisen mukaan vahvasti kristillisestä maailmankuvasta ja ihmiskäsityksestä. Niistä nousevat esimerkiksi vapaus, demokratia, tasa-arvo, yhdenvertaisuus, rauha, uskonnonvapaus. Euroopan unionin perusarvoiksi on määritelty vapauden, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Kortelainen kysyy ehdokkailta, millainen heidän mielestään on kristinuskon merkitys tämän päivän EU:ssa? Pitääkö sille ylipäänsä suoda tai sanoittaa unionin tasolla jonkinlaista erityisarvoa?
Eija-Riitta Korhola ajattelee, että kristinuskon rooli on sisäänrakennettu ja läpäisee yleisiä arvoja.
– Emme me siitä eroon pääse, että jopa ateisti Euroopassa on hyvin helposti kristitty ateisti. Me ollaan todella monesta asiasta velkaa kristilliselle maailmankuvalle, ja itse ajattelen, että tämä käsitys ihmisarvosta, ihmisen luovuttamattomasta arvosta on esimerkiksi sellainen.
Merja Kyllönen muistelee mummoansa, jota hän kuvaa melkein körttiläiseksi. Hän kertoo, että mummo opetti lapsille aina, että suurin kaikista on rakkaus. Kyllönen ajattelee, että se olisi lääke maailmassa vallalla olevaan vihaan ja esimerkiksi politiikassa päivittäin nähtävään kanssakäymiseen.
– Kyllä siinä olisi sellainen oppi meille kaikille, että me kuitenkin rakkaudella, ystävällisyydellä ja ihmisyydellä näitä asioita eteenpäin vietäisiin eikä annettaisi vihan kasvaa, koska siitä vihasta kumpuaa niin paljon kaikkea pahaa, sotaa ja ahdistusta ja pelkoa.
Sotapuhetta on liikaa
Ajatuspaja Toivon mukaan turvallisuus ja Ukrainan tukeminen ovat tärkein suomalaisia koskettava teema tulevissa vaaleissa. Miten rauha ja vakaus turvataan, Kai Kortelainen kysyy.
Merja Kyllönen peräänkuuluttaa Eurooppaan kykyä neuvotella, sovitella ja rakentaa.
– Ei vain niin, että me puhutaan vain kovasta puolustuksesta ja siitä, kuinka paljon meillä on ja kuinka paljon tarvitsee olla tappavia aseita. Me ollaan unohdettu myös se, että rauhaa pitää rakentaa ja siihen pitää olla tekijöitä. Se ei synny itsestään, Kyllönen sanoo.
Hän on sitä mieltä, että sotapuhetta ja pelottavaa puhetta on liikaa. Se on näkynyt vaalikentillä, joissa hän on Korholan tavoin liikkunut. Siellä ihmiset ovat huolissaan siitä, mitä tulee ja kysyvät, onko Euroopan tasolla enää ketään, joka pystyy vuoropuheluun ja neuvottelemaan.
– Vai puhutaanko me vain siitä, että kuinka paljon varustaudutaan ja kuinka paljon tarvitaan lisää ammuksia? On selvää, että Eurooppa tarvitsee vahvat pidäkkeet ja että meillä on puolustus ja vahvat toimijat. Mutta olen huolissani myös eurooppalaisten ihmisten jaksamisesta ja selviytymisestä, ei pelkästään ukrainalaisten siinä sodassa, jossa he tarvitsevat kaiken tuen, mitä me voimme voidaan antaa.
”Ihmiset ovat huolissaan siitä, mitä tulee ja kysyvät, onko Euroopan tasolla enää ketään, joka pystyy vuoropuheluun.”
Kun Kortelainen kysyy, kumpi takaa rauhan, sotapuheen suitsiminen vai Euroopan kova varautuminen, Korhola sanoo, että tarvitaan molempia.
– Mutta olen liikuttuneen kiitollinen siitä, miten Merja tämän asian muotoili. Mielestäni me tarvitsemme enemmän myös tätä äänenpainoa siitä, että on voitava tulla neuvottelupöytään. Me kuullaan myös liian paljon niitä ääniä, että ei neuvotella. Ja se on kyllä minusta huolestuttavaa, koska ne ovat oikeita ihmisiä, jotka tuolla hengellään tästä tilanteesta maksavat. Ei pidä vain sellaisen valtapolitiikan kannalta katsoa tätä tilannetta, vaan todella samastua inhimillisiin tragedioihin, Korhola muistuttaa.
Hän sanoo, että rauhaa ei ole ilman totuutta. Ja se vaatii sen, että lähdetään keskustelemaan.
– Se tie pitää voida varmistaa: keskustelu, kohtaaminen jossakin vaiheessa.
Kehitysyhteistyössä on panostettava laatuun
Euroopan unioni on euromääräisesti mitattuna maailman suurin kehitysyhteistyökumppani maailmassa. Tentissä kysyttiin, pitäisikö tätä EU:n kehitysyhteistyöbudjettia lisätä vai vähentää?
Eija-Riitta Korhola ei pohdi kehitysyhteistyön lisäämistä tai vähentämistä, vaan haluaa keskittyä sen laatuun.
– Se on aivan avainkysymys. Sen pitää olla hyvin valvottua ja sellaista, joka ei passivoi eikä aiheuta riippuvuutta ja joka mahdollisimman paljon aktivoi vastaanottajatahoa ja suhtautuu siihen partnerina ja vastuullisena tahona. Korruptiohan on rasittanut sitä aina tietyn määrän, ja joku tietty prosessi on varmaan ihmisten kesken välttämätöntä, mutta sen eteen pitää tehdä työtä.
Korhola harkitsee hetken, miten suhtautuu kehitysyhteistyön määrään, ja päätyy siihen, että varmaankin säilyttäisi sen nykytasolla.
Merja Kyllönen toteaa, että kehitysyhteistyön koko on suhteellisen iso, mutta kysyy saman tien, mikä on sen vaikuttavuus. Sitä hän on usein pohtinut, kun on käynyt tutustumassa erilaisiin hankkeisiin esimerkiksi Afrikassa.
– Minua huolettaa korruption lisäksi, minkä Eija-Riitta tuossa tärkeänä nosti, että kohdentuuko tuki oikeasti niihin asioihin, jotka vahvistavat ihmisten elinmahdollisuuksia siellä omilla kotiseuduillaan. Eli mahdollistetaanko me lapsille, tytöille ja pojille koulutus, joka antaisi heille myös tietynlaisen näkymän siitä tulevasta, naisten roolia, naisten oikeuksia, mutta myös naisten mahdollisuuksia yrittäjyyteen?
Kyllönen huomauttaa, että Venäjä ja Kiina tekevät Afrikassa paljon ja myös kertovat siitä isoon ääneen. Kun siellä toimitaan, tehdään alueen asukkaille selväksi, mistä apu on tullut. Mutta eurooppalainen on samassa tilanteessa hiljaa ja nolona eikä pidä itsestään ääntä.
– Me noudatetaan tätä Jeesuksen ajatusta, että älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, ja me ei tehdä sitä numeroa, Eija-Riitta Korhola tulkitsee.
Missä jamassa on eurooppalainen demokratia ja millä toimilla se jatkossa turvataan? Pitääkö EU:n perustaa yhteinen rahasto vihreän siirtymän aikaansaamiseksi?
Kuuntele Eija-Riitta Korholan ja Merja Kyllösen eurovaalitentti Radio Deistä uusintana lauantaina 10.5. klo 11 tai kuuntele ja katso vaikka heti Dei Plus -palvelusta.
