Kirjoittanut
Fida Internationalin seurakuntayhteyksien päällikkö Juha Lehtonen otti selvää, miten lähetystyöntekijöiden arki on muuttunut sen jälkeen kun seurakuntien ovet menivät koronan takia kiinni monessa maassa.
Koronavirus on muuttanut arkea kaikissa niissä maissa, joissa Suomen helluntaiseurakunnat ja Fida tekevät lähetystyötä. Osa Fidan läheteistä on palannut tai palaamassa kotiin, osa jää asemamaihin.
Kotikoulu, karanteeni, etäyhteydet, sairastumisen pelko ja sosiaalisten kontaktien puute määrittävät myös lähetystyön arkea. Uuden ja odottamattoman tilanteen keskellä Fidan lähetit eri puolilla maailmaa pyrkivät kaikin tavoin välittämään toivon sanomaa, jonka tarve on nyt suurempi kuin koskaan.
Eräs Fidan Espanjassa asuva lähetti kertoo, että hänen kohdallaan tavallinen koiran ulkoilutus muuttui tiukaksi poliisikuulusteluksi, vaikka matkaa kotiovelle ei ollut kuin muutama sata metriä. Muutamissa Lähi-idän maissa on otettu tiukat keinot käyttöön ja ulkonaliikkumiskieltoa on tehostettu pidätyksillä.
– Ei käy kateeksi torikauppiaita. He joutuvat asumaan myyntikojuissaan, jos meinaavat jatkaa tointaan. Monissa maissa myös ulkomaalaisviha on nostanut päätään, kun virus nähdään heidän tuomanaan vitsauksena, kommentoi Aasian aluejohtaja Ismo Salerto.
Korona on luonut uusia tapoja saavuttaa ihmisiä
Suurin osa Fidan läheteistä työskentelee Euroopassa. Fidan Euroopan aluejohtaja Riku Turunen on jatkuvasti tiiminsä kanssa yhteydessä lähetteihin ja antaa heille tukea ja ohjausta. Jo yli puolet Euroopan 80 lähetistä on palannut Suomeen, ja melkein kaikilla muillakin on mahdollisuus halutessaan palata kotimaahan. Joidenkin maiden rajat on suljettu, ja toisaalta joillekin läheteille paluumatka voisi olla suurempi riski kuin kohdemaassa pysyminen.
– Koronan kanssa samaan aikaan tapahtuu myös paljon hyvää, koska nyt saavutamme niitä, jotka eivät astu jalallaan kirkkoihimme. Olen saanut viime päivinä myös paljon rohkaisevia viestejä. Euroopassa lähettimme ja seurakunnat ovat löytäneet sosiaalisen median monipuoliset käyttömahdollisuudet. Jumalanpalveluksia lähetetään livenä ja välitetään nauhoitettuna eri kielialueille. Erityisesti espanjankielisellä alueella palvellaan yli mannerten rajojen. Lähes kaikilla seurakunnilla on pääjumalanpalvelusten rinnalla pienryhmiä, jotka helpottavat yhteydenpitoa, Turunen kertoo.
Juuri Suomeen muuttaneet Daniel ja Veera Hug seuraavat kiinnostuneina Euroopan tilannetta. He olivat pitkään lähetystyössä Saksassa ja toimivat nyt pastoreina Vantaan Kivistössä. Daniel ja Veera iloitsivat viestistä, jonka he saivat äskettäin saksalaiselta ystävältään Dominik Theisiltä.
– Perjantaina meillä oli historian ensimmäinen YouTube -nuortenilta. Iloksemme mukana oli sata nuorta ja lähetyksessä vieraili yhteensä noin 400 nuorta. Lähetyksen aikana saimme viestin eräältä nuorelta: ’Tämä oli mun päivä. Haluan elää Jeesukselle tästä eteenpäin.’ Odotamme innolla ensi viikon livelähetystä, Theis kuvaa viestissään.
– Dominik toimii Saksassa nuorisopastorina. Hänen kertomansa tarina on vain yksi esimerkki siitä, mitä tapahtuu juuri nyt monissa Euroopan maissa. Joudumme tekemään digiloikan pakon sanelemana, mutta tästä voi jäädä paljon hyvää seurakuntien arkeen, Daniel sanoo leveän hymynsä takaa.
Tansaniassa kirkot yhä auki
Kiinasta alkunsa saanut virus ei ole vielä ehtinyt iskeä Itä-Afrikan maihin samalla voimalla kuin Eurooppaan, mutta pelko taudista on suuri myös Afrikassa. Terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen puute tekee monista Afrikan maista erityisen haavoittuvia pandemioille. Erityisesti pakolaisleirit ja kaupunkien slummit, joissa asuu useita miljoonia ihmisiä, voivat toimia ”koronalinkoina”. Ebolakriisin aikaan Afrikan kirkkojen rooli oli merkittävä taistelussa tautia vastaan. Kirkkojen toiminta määrittelee myös nyt Afrikan kohtalon.
Tero ja Virpi Mesiäislehto työskentelevät Tansaniassa Fidan humanitaarisen työn ja kehitysyhteistyön tehtävissä. Rakkaus Tansaniaa ja itäistä Afrikkaa kohtaan sekä mahdollisuus ennaltaehkäistä ja lieventää inhimillistä kärsimystä kriisin aikana pitää Mesiäislehdon perheen ainakin vielä toistaiseksi maassa.
– Meiltä on kyselty, olemmeko palaamassa Suomeen koronatilanteen takia. Meille on tärkeää elää tansanialaisten rinnalla tässä tilanteessa, vaikka emme fyysisesti voikaan tavata niin kuin aiemmin. Emme halua olla sankareita – Olemme valmiita palaamaan Suomeen, jos tilanne sitä vaatii. Avun tarve saattaa kuitenkin pian moninkertaistua, Tero ja Virpi pohtivat koronan vaikutuksia kehittyviin maihin.
– Siinä vaiheessa, kun jäimme ainoina ulkomaalaisina asuinalueellemme, oli tunnelma yksinäinen ja jotenkin epätodellinen. Pihat, jotka ennen täyttyivät elämästä, olivat yhtäkkiä tyhjiä. Olemme tämän keskellä pyrkineet pitämään oman arkemme niin normaalina kuin mahdollista. Nykyinen lenkkeilyreitti kiertää asuinaluetta ympäri, ja onneksemme meillä on telttasauna, jota lämmitämme muutaman kerran viikossa, lähettipariskunta kertoo.
Perheen lasten kotikoulu on sujunut yllättävän hyvin kansainvälisestä koulusta saatujen tehtävien parissa.
– Välttelemme asuinalueelta poistumista, koska ulkomaalaisiin kohdistuva vihamielisyys on lisääntynyt ja kaupungilla liikkuessamme kuulemme ’korona, korona’ -huutelua. Tilanteen myötä olemme myös joutuneet panostamaan kodin turvallisuuteen, koska turismin hiivuttua ryöstely ja levottomuudet uhkaavat lisääntyä.
Tansaniassa ei järjestetä enää yli 50 hengen yleisötilaisuuksia. Poikkeuksena ovat kirkot – Niitä ei ole suljettu.
– Vaikka kirkkojen ulkopuolelle on laitettu käsienpesupisteitä, on tilanne mielestämme kovin huolestuttava. Maan johto haluaa, että ihmiset kokoontuvat edelleen rukoilemaan. Rukousta toki tarvitaan, mutta se ei kuitenkaan välttämättä vaadi kokoontumista fyysisesti samaan paikkaan, kuten esimerkiksi Suomessa on huomattu. Ajattelen, että se, millaiset rajoitukset asetetaan uskonnollisille yhteisöille, tulee täällä määrittämään viruksen leviämistä, Virpi toteaa vakavana.
Teksti: Juha Lehtonen
