Kirjoittanut
Koronakaranteeni on vaikeaa aikaa Intiassa sadoilletuhansille ihmisille, joilla ei ole turvattua toimeentuloa.
Useimmat saavat elantonsa pienimuotoisesta yritystoiminnasta, kuten ruoan myynnistä kadulla, riksan ajamisesta, teekojun pitämisestä tai päivätyöläisenä työskentelystä. He saattoivat aikaisemmin ansaita tällaisella työllä alle viisi euroa päivässä, mikä riitti vain sen päivän ruoan ostamiseen. Rajoitusten takia he eivät kuitenkaan saa nyt edes tätä niukkaa tuloa.
Open Doors –järjestön paikallinen yhteistyökumppani kuvaa tilannetta seuraavasti:
”Kun koronakaranteeni alkoi, monet köyhät siirtotyöläiset, jotka olivat tulleet kaupunkeihin paremman toimeentulon takia, alkoivat kävellä takaisin koteihinsa julkisen liikenteen lakattua. Kun poliisiviranomaiset pysäyttivät heidät, kaduille jäi useita ihmisiä ilman selviämisen keinoja. Useat kuorma-autojen kuljettajat ja matkustajat jäivät myös jumiin teille.”
”Kaupungeissa on slummeja, joissa asuu satoja ja toisinaan tuhansiakin köyhiä ihmisiä. He ovat nyt täysin riippuvaisia hallituksen ja tuki-organisaatioiden jakamasta ruoasta jokapäiväisten aterioiden saamiseksi. Hiljattain raportoitiin ihmisistä, jotka olivat tehneet itsemurhan, koska eivät voineet hankkia ruokaa perheilleen.”
”Useimmat kristityt kuuluvat juuri pienituloisiin työntekijöihin. Itse asiassa kristityt kärsivät muita ryhmiä enemmän omissa yhteisöissään, koska heitä vainotaan ja syrjitään jo ennestäänkin. Saamme jatkuvasti puhelinsoittoja ja viestejä kristittyjen asuinalueilta, joissa ihmisillä ei ole antaa ruokaa lapsilleen tai perheenjäsenilleen. On sydäntäsärkevää kuulla veljiemme ja sisartemme vaikeuksista.”
”Joskus ihmiset ovat turhaantuneita ja voimme aistia epätoivon ja ahdistuksen heidän äänestään.Saimme toimitettua peruselintarvikkeita useille vainotuille kristityille. Ihmiset elivät aivan surkeissa olosuhteissa. Kasvosuojukset ja desinfiointiaineet olisivat heille ylellisyyttä. Heillä ei ole edes yhtä kunnon vaatekertaa vartalon suojaksi ,eikä saippuaa käsien pesuun. Monissa perheissä lapsilla on vaatteina rääsyjä ja joskus ei niitäkään. Toimitimme heille ruokaa, joka auttaisi heitä selviämään seuraavat 20–25 päivää. Jotkut itkivät kiitollisuudesta saadessaan pakettinsa.”
”Tosiasia on kuitenkin se, että kaikkien tässä asemassa olevien ihmisten saavuttaminen on valtava haaste. Uhkana on tartunnan saaminen ja joutuminen kristittyjä vastustavien maalitauluksi- sen lisäksi, että kohtaamme karanteeniin liittyviä vaikeuksia (viestintäongelmia, resurssien puutetta jne.).”
”Vauraat suurkaupunkien seurakunnat voivat pitää yhteyttä ja toimittaa jumalanpalveluksia netin kautta. Ne ovat paljon paremmassa asemassa. Useimmilla seurakuntien jäsenillä saattaa olla säästöjä, jotka voivat riittää muutamiksi kuukausiksi, jos tilanne jatkuu. Köyhimpien alueiden seurakunnilla, joihin kuuluu paljon suurempi määrä ihmisiä, ei taas ole mitään keinoa pitää yhteyttä rukoillakseen yhdessä eikä resursseja selviytyä käytännössä.”
Yhteistyökumppani selittää vielä karanteeniin liittyvää yleistä tilannetta maassa: ”Yleisesti ottaen vaikuttaa siltä, että rajoituksia ei ehkä noudateta kautta maan niin suuressa määrin kuin olisi tarpeen. Siihen on useita syitä. Useimmat slummialueiden asumukset ovat hyvin lähellä toisiaan.Tämän lisäksi kaupungeissa on useita asuma-alueita, joissa köyhät ihmiset elävät vieri vieressä pienissä huoneissa. Sellaisissa olosuhteissa on vaikeaa noudattaa ohjetta etäisyyden pitämisestä toisiin. Hygienian taso on myös erittäin heikko. Voimme vain toivoa ja rukoilla, että koronavirus ei löydä tietään näille alueille.”
”Monet ihmiset eivät myöskään ole saaneet koulutusta eivätkä pysty ymmärtämään tällaisessa tilanteessa tarvittavia hygieniaan liittyviä toimenpiteitä tai varotoimia. Intia tarvitsee runsaasti rukousta. Elämä oli jo ennestään vaikeaa maan köyhille ihmisille. COVID-19 on tehnyt selviämisestä äärimmäisen vaikeaa.”
