Kirjoittanut
Monet seurakunnat ovat saaneet omat nimikkolapasensa, -kintaansa tai -rasansa, joiden kuvio on napattu kotikirkon koristuksista.
Kiuruvesi, Pirkkala, Ilmajoki, Kangasala, Seinäjoki, Konginkangas jne.
Lista on pitkä, kun luetellaan niitä evankelis-luterilaisia seurakuntia, joissa tällä hetkellä valmistuu kotikirkon innoittamia käsitöitä.
Monilla paikkakunnilla on valittu nimikkotuote yleisöäänestyksellä. Sen myötä tekijät ja tuotteet ovat saaneet palstatilaa ja näkyvyyttä Käsityömessuja myöten.
Usein näitä ”kirkkokäsitöitä” myydään tilaisuuksissa ja puodeissa, joiden tuoton seurakunta käyttää esimerkiksi diakoniaan tai lähetystyöhön.
Pirkkala sai kirkkokintaat nyt eläkkeelle jääneen seurakunnan lähetyssihteerin, Sirpa Hämäläisen, ansiosta. Hän päätyi eräässä työseminaarissa lappeenrantalaisen kollegansa juttusille ja sai kuulla sikäläisistä kirkkokintaista.
– Innostuin, että Pirkkalaankin pitäisi saada sellaiset ja sitä myötä uusi, paikallinen tuote lähetyskahvilan myyntivalikoimaan.
Sirpa suuntasi kameran kanssa kulkunsa Pirkkalan Vanhaan kirkkoon ja ryhtyi ottamaan kuvia sellaisista yksityiskohdista, joista voisi saada sopivan aiheen käsityöhön.
Asiaa työstettiin porukalla eteenpäin seurakunnan neulekahvilassa. Kuvioksi valikoitui vanhan kirkon seinästä kaunis, ornamenttimainen kuvio, sydäntä muistuttava.
Malli kehitettiin erikokoisiin kintaisiin sopivaksi. Pieniin mahtuu kaksi sydäntä, isompiin kolme.
Kuvion muuntaminen tarkaksi, silmukoiduksi neulemalliksi ei ollut ihan pieni juttu. Siinä tarvittiin millimetripaperia ja matematiikkaa.
Sitten vapaaehtoiset ryhtyivät kilisyttämään neulepuikkoja antaumuksella. Mallia on kokeiltu myös sukkiin.
– Olemme luovuttaneet ohjeen vain niille, jotka sitoutuvat neulomaan myytävää kahvilaamme. Sitä ei kuitenkaan kontrolloida, jos siinä sivussa valmistuu samalla mallilla käsitöitä itselle tai lähimmille, Sirpa toteaa.
Jokainen lähetyskahvilaan myyntiin tehty kirkkokinnas- ja -sukkapari on numeroitu.
– Näissä käsitöissä Pirkkalan Vanhasta kirkosta saatu malli on olennaisin. Jokainen neuloja saa toteuttaa mm. peukalon omalla lempitekniikallaan.
”Kirkkohan valaisee
meitä ihmisiä”
Kiuruveden kirkkorasat ovat Elli Kärkkäisen käsialaa.
– Ajatus sai alkunsa, kun ystäväni Jalasjärveltä kysyi, onko meillä omat kirkkorasat, hän kertoo parin vuoden takaisessa paikallislehden numerossa.
Ajatus jäi korvan taa. Eräänä päivänä hän tallensi kännykkäkameraansa kirkon kuvan.
– Kuljin meijerin rantaa pitkin ja rupesin tutkailemaan kirkkoa. Otin kuvan ja mietin olisiko se mahdollista sovittaa lapasen selkämykseen. Kirkon julkisivu käy malliltaan lapaseen.
Kärkkäinen piirsi kirkon mallia useita kertoja ruutupaperille. Hän laski silmukoita ja pian malli oli valmis. Kirkko sopi lapaseen koko komeudessaan.
Kirkon alapuolelle jäi tilaa ja Kärkkäinen keksi, että siihen voitaisiin neuloa vuosiluku, jolloin kirkko vihittiin käyttöön.
Käsityön ystävä halusi tehdä samalla kaksi lapasmallia.
– Mietin sitä valoa, joka kirkkoon tulee suurista ikkunoista. Kirkkohan valaisee meitä ihmisiä. Sitten keksin, että lapasiin voisi neuloa kirkon ikkunan. Kotona en osaa istua kädet ristissä, joten neulon ja teen paljon käsitöitä. Minulle neulominen on talvi-iltojen ilo, Kärkkäinen kertoo.
