Isojoelta kotoisin oleva Katri Vainionpää oli koulukiusattu koko yläasteaikansa, mutta nousi lopulta seurakunnan tukemana ihmeellisesti jaloilleen.
Teksti Juha Heinonen | Kuvat Mirjami Varpelaide
Mustat pilvet alkoivat kerääntyä Katri Vainionpään elämään, kun Katri tuli seiskaluokalle. Kasiluokan pojat saivat nimittäin tietoonsa, että Katri oli ihastunut heidän luokkakaveriinsa, ja sekös antoi aihetta nimittelylle. Katria alettiin sanoa Stalkkeriksi, ja pahaksi onneksi ihastuksen kohdekin oli hiljaa hyväksyen mukana kiusaamisessa.
Vaikka Katri ei ollut tehnyt mitään, mistä häntä syytettiin ja kiusattiin, häni ei puolustellut itseään kiusaajien edessä.
– Olin hiljaa, koska eihän vuotta vanhemmille, pelottaville pojille uskaltanut sanoa mitään.
KiVan koulun pimeä puoli
Katrin koulussa oli käytössä KiVa Koulu -systeemi. Systeemin mukaisesti opettaja kutsui Katrin ja kiusaajat yhteiseen neuvottelupöytään.
Neuvottelulla oli kuitenkin ikävät seuraukset. KiVa-keskustelun lopputuloksena poikien piti kyllä pyytää Katrilta anteeksi, mutta tuo anteeksipyyntö tarkoitti vain tietynlaista sodanjulistusta. Enää ei kiusaaminen pysynyt vain koulun sisällä. Kun Katri törmäsi poikiin Isojoen nuortentiloissa Nuopparilla tai sattumalta jossain kylällä, hän sai tuntea ivaavat sanat nahoissaan.
Kiusaaminen, jatkuva kuittailu ja juoruilevat valheet romahduttivat Katrin itsetunnon. Hän ajatteli, ettei ansainnut poikaa, johon hän oli ihastunut, eikä liioin ketään muutakaan. Sen sijaan hän koki ansaitsevansa kiusaajilta saamansa kohtelun.
Kiintopisteenä Kellari
Kun kiusaaminen jatkui, alkoivat Katrin elämän kiintopisteeksi tulla Kellarilla pidettävät Isojoen seurakunnan nuortenillat. Katrin riparia edeltävillä tutustumiskäynneillä oli Kellarin porukka tehnyt itsetuntonsa kanssa kellarikerroksessa painivaan tyttöön sellaisen vaikutuksen, että vaikka itse ripari ei Katria juuri puhutellut, alkoi hän käydä seurakunnassa. Nuortenillassa oli ihmisiä, joiden kanssa oli helppo puhua ja nauraa. Ihmisiä, joiden kanssa sai hetkeksi unohtaa sen, mikä oli Kellarin ulkopuolella.
Uskonasiat alkoivat tulla mukaan kuvoihin, kun Katri lähti mukaan seurakunnan isoskoulutukseen. Kun kiusaajat olivat kylällä, oli Kellarilla muutenkin mukavampaa viettää aikaa. Seurakunnasta muodostui pikku hiljaa Katrille mitä parhain turvapaikka.
Tämä artikkeli on lyhennelmä alkuperäisestä. Lue koko juttu osoitteesta nuotta.com!
