Toimitusjohtaja Petri Javanainen juhlii sunnuntaina pyöreitä. Hän järjestää Vihdin kirkossa hyväntekeväisyyskonsertin ja soittaa siellä itse.
Petri Javanainen on onnellinen mies. Hän viimeistelee sunnuntain juhlakonserttia Vihdin kirkkoon, jossa hän soittaa uruilla elämänsä biisejä.
Pääsiäinen on ollut hänelle nuoresta saakka suuren ilon juhla, ja tänä vuonna ensimmäinen pääsiäispäivä on myös hänen 50-vuotispäivänsä.
Juhlakonsertin ohjelmassa on mukana kaksi Bachin teosta, joiden säveliä hän tapaili teinipoikana Lohjan seurakunnan kanttoreiden sormista ja jaloista mallia katsoen. Sillä tavalla hän oppi urkuriksi.
Soittotaidosta on ollut lukemattomina pyhinä iloa, kun seurakunta on kokoontunut veisaamaan.
– Olen Jumalan valtakunnan palvelija. Sillä ei ole ollut niin paljon väliä, mitä olen tehnyt, kunhan olen voinut palvella kirkkoa.
Pääsiäisessä Petri Javanaista viehättää sen joulua vähäisempi kaupallisuus. Hengellinen sanoma pääsee voimakkaammin esiin.
– Joulukin tarvitaan, mutta ilman pääsiäistä ei lopulta olisi jouluakaan. Joulu saa merkityksensä pääsiäisen kautta.
Diakoniatyö on myös nuoria varten
Nuoruutensa pääsiäisinä Petri Javanainen istui Lohjan Pyhän Laurin kirkossa ja katseli keskiaikaisten seinien rikasta maalauskoristelua.
Joulun ajan tapahtumat olivat yhdessä kuvassa, mutta kärsimysviikon ja pääsiäisen tapahtumille oli omistettu koko läntinen seinä ja osa pohjoisseinästä.
– Tämä suhde on varmasti vaikuttanut minuun.
Seinille oli kuvattu Kristus, joka kutsui Petrin jo nuorena palveluspojakseen.
Hänen rippikoulupappinsa Väinö Ahonpää opetti, ettei diakoniatyö ole vain vanhoja varten, vaan siellä on paikka myös nuorille.
Syksyllä yhdeksännen luokan juuri aloittanut nuorukainen koputti pastorin ovelle ja kysyi, mitä se diakoniatyö sitten voisi hänelle olla.
– Sain vastuulleni hoitaa Lohjan seurakunnan diakoniakirpputoria maanantai-iltaisin. Se oli 15-vuotiaalle Petrille aika merkittävä juttu.
Aikuisten seurassa
Yhdestä tehtävästä avautui toinen. Javanainen tutustui seurakunnan suntioon, joka pyysi häntä avuksi kantamaan kolehtia ja tiskaamaan ehtoollisvälineitä. Siitä aukeni apusuntion tehtävä.
– Kutsuminen on tärkeää. Kukaan ei voi tietää, mitä siitä kasvaa.
Murrosikäiset pojat eivät kovin usein hakeudu viettämään vapaa-aikaansa pikareita tiskaamalla tai urkuja polkemalla. Mikä sai tämän nuorukaisen innostumaan moisesta?
– Taustalla on koulukiusaamista. Kahden kesken ja pienessä porukassa olen tullut kavereiden kanssa juttuun, mutta isompaan porukkaan en tahtonut mahtua. Viihdyin nuorena aikuisten seurassa.
Rippikoulusta alkanut yhteydenpito papin kanssa kasvoi ystävyydeksi, ja vierailut vanhojen ihmisten luona tuntuivat mukavilta.
– Tulin huomioiduksi yksilönä ja sain palvella.
Toimistotekniikan merkantiksi valmistuttuaan palveleminen on jatkunut Lohjan seurakunnassa, Suomen Raamattuopistossa ja Lähetysyhdistys Kylväjässä. Tällä hetkellä hän työskentelee toimitusjohtajana Kylväjän, Kansanlähetyksen ja Medialähetys Sanansaattajien perustamassa Järjestöapu Oy:ssä. Sen logo voisi olla Javanaisenkin logo: neljä kättä kohtaa muodostaen ristin.
Reipasta soittoa ja aplodit päälle
Viisikymppisiään Petri Javanainen viettää kutsumukselleen sopivalla tavalla antamalla kutsutuille lahjan. Se on konsertti, jossa kirkkohistorioitsija Timo Junkkaala kylvettää kuulijoita pääsiäisen valossa.
– En halua olla keskipisteenä, käännän huomion pääsiäisen sanomaan ja lahjan antamiseen Kylväjälle ja Raamattuopistolle.
Juhlassa ovat mukana Petri Javanaisen vaimo Anniina Javanainen, joka toimii lähetyssihteerinä Lohjan seurakunnassa, sekä avioparin kolme poikaa Misael (12), Josia (10) ja Elia (8).
Javanainen on pyytänyt Timo Junkkaalalta puhetta pääsiäisen sanomasta, mutta ystävä aikoo hiukan poiketa ohjeesta. Hän puhuu nimittäin vähän myös päivän toisesta sankarista.
Junkkaala on usein hämmästellyt, miten itseoppinut muusikko kykenee soittamaan niin, että saa seurakunnan laulamaan iloisesti ja reippaasti, ja loppusoitoista tulee lisäksi aplodit.
2000-luvun alussa Javanainen opasti Raamattuopiston ”vanhat putkiaivot” tietokoneiden käyttöön ja sai jumiin menneet laitteet aina toimimaan.
Lisäksi hänen osaamisensa talousasioissa oli niin suurta, että hänet kutsuttiin Kylväjän talousjohtajaksi.
Ja voi olla, ettei Viisikielistäkään olisi ilman Petri Javanaisen apua.
