Koulumatka Ugandassa – Nenäpäivä-varoilla tuetaan lasten koulunkäyntiä

Fida tukee Nenäpäivä-varoilla lasten koulunkäyntiä Ugandassa. Lähde seitsemänvuotiaan Stellan ja viisivuotiaan Samsonin matkaan kokemaan, minkälainen on heidän arkiaamunsa ja koulumatkansa.

Tarina alkaa aamuhämärässä Amudat-nimisessä kylässä.

Linnut aloittavat laulunsa. Yön pimeys alkaa tehdä tilaa uuden päivän ensimmäisille valon säteille. Lehmien ja vuohien äänteleminen voimistuu. Eläimet ilmaisevat haluaan päästä ulos pienestä aitauksestaan. Boma on soikean muotoinen karsina. Sen seinät koostuvat maahan upotetuista seiväistä, joiden välejä peittävät akaasiapuun oksat. Terävät piikit pitävät karjan sisällä ja saalistajat poissa.

Boman seinässä matalassa kehikossa on ovi, josta kulkeakseen täytyy kumartua, kyykistyä ja puristaa itsensä läpi. Aitauksen sisällä onkin jo naisia ja lapsia lypsämässä lehmiään ja vuohiaan. ”Tämä täytyy tehdä ennen kuin aurinko nousee. Maito on parasta tähän aikaan”, yksi naisista kertoo. Maitoa juodaan ja siitä tehdään jogurttia. Nämä ovat perusravinnonlähteet, joihin on tukeuduttu jo vuosikymmeniä.

Luonto sykähdyttää. Samoin heräävä kylä. Ilmaan nousee savua sytytetyistä tulista, joiden lämmöllä valmistetaan maitoteetä. Tasapohjainen, syväreunainen ja kahvaton metallinen sufuria-pannu lepää kolmen suuren kiven päällä ja lämpenee alla palavan liekin ansiosta. Polttopuut on kerätty, pilkottu tasamittaisiksi ja pinottu siistiin suorakulmaiseen kasaan.

Seitsemänvuotiaalle Stellalle ja hänen viisivuotiaalle veljelleen Samsonille aamupala on maitoteetä ja ugalia – maissijauhosta tehtyä puuroa. Stella ilmestyy ulos savitalosta. Näin aamulla ulkoilma on vielä verrattain viileää. Myöhemmin tänään lämpötila tulee nousemaan 35 asteeseen. Nyt Stella on ulkona, päällään liila mekko. He ovat Samsonin kanssa lähdössä kouluun. Samsonin koulupukuun kuuluu kauluspaita ja shortsit. Molemmilla on jalassaan muoviset sandaalit, jotka suojaavat teräviltä kiviltä ja kasvien piikeiltä.

Sisarukset lähtevät koulumatkalle käsikädessä.

Nenäpäivän varoilla tuetaan lasten koulunkäyntiä Ugandassa

Mitä Nenäpäivän keräämillä varoilla saadaan konkreettisesti aikaan? Ugandassa lasten vanhemmat tarvitsevat edelleen tietoa koulunkäynnin hyödyistä. Esimerkiksi vammaiset lapset pääsevät edelleen selvästi muita lapsia harvemmin kouluun, mikä sulkee heidät helposti yhteiskunnan ulkopuolelle. Fida tukee Ugandassa lasten koulunkäyntiä kouluttamalla lasten vanhempia ja vaikuttamalla heidän asenteisiinsa koulunkäyntiä kohtaan.

Lisäksi koulussa jo oleville lapsille järjestetään kerhotoimintaa. Kerhotoiminnan avulla tuetaan lapsia hieman samalla tavalla kuin Suomessa tukiopetus tukee oppilaita.

COVID-19-pandemia ja sen aiheuttamat yhteiskunnan sulkutilat toivat Ugandaan uusia haasteita. Kun koulut olivat suljettuina lähes kahden vuoden ajan, perheväkivalta ja teiniraskaudet lisääntyivät – muutos näkyi selvästi jo ensimmäisten lockdown-kuukausien aikana. Ugandan Opetusministeriö raportoi, että ensimmäisen sulkutilan aikana teiniraskaudet lisääntyivät 28%, kun alle 18 vuotiaat tytöt eivät olleet koulussa. On myös arvioitu, että 30% ugandalaisista lapsista ei palannut kouluun sulkutilojen jälkeen.

Sulkutilojen tuomiin haasteisiin oli vastattava Ugandassa. Pandemian aikana Fida tulosti tuhansille oppilaille pakolaisleirillä valtion tuottamaa kotiopiskelumateriaalia. Oppimisen haasteiden ja koulunkäynnin jatkamisen tueksi Fida tarjosi perheille taloudellista tukea ja ravintoa. Väkivallan uhreille ja teiniäideille tarjottiin psykososiaalista tukea.

Nenäpäivä-lahjoituksille on edelleen tarvetta ja tuella on suuri merkitys lasten koulunkäynnin tukemiseen Ugandassa.

Stellan ja Samsonin koulumatka jatkuu

Aurinko on kiiruhtanut jo korkealle taivaalla. Lämpötila on noussut nopeasti. Stellan ja Samsonin matka koululle kulkee akaasiapuiden lomassa, ruohikoiden halki. Meneillään on kuiva kausi ja maaperä on kovaa kuin betoni. Koulureitillä on usean kuivan joenuoman ylitys. Kun sateet tulevat, maaperä on niin kuivaa, ettei se saa imettyä vettä itseensä. Tuolloin kuivat jokiuomat muuttuvat valtaviksi virroiksi. Ylityspaikat voivat olla päiväkausia käyttökelvottomia.

Koulumatkalla Stella ja Samson kohtaavat muita kouluun matkalla olevia lapsia. Nyt yhdessä matkaa tekevästä lapsiryhmästä jotkut kantavat käsissään puun palasia ja oksia. Lasten odotetaan tuovan kouluun matkan varrelta polttopuuta, jolla heidän lounaansa voidaan valmistaa.

Polun varrella tulee vastaan valtavan kokoinen termiittikeko. Näillä seuduilla keoilla on leveä pohja ja ne kapenevat ylöspäin kuin savupiippu. Tornit voivat olla useita metrejä korkeita. Polku jatkaa kiemurtelemistaan sisalkasvipellon läpi. Tätä agavesukuun kuuluvaa kasvia käytetään muun muassa köysien ja narujen valmistukseen.

Lapset ylittävät vielä viimeisen kuivuneen joen. Polun varrella on lisää termiittikekoja. Lopulta akaasiapuiden ja pusikoiden takaa ilmestyy ketjuaita. Sen toiselta puolelta avautuu punakattoisten tiilirakennusten rykelmä. Olemme perillä.

Seitsemänvuotiaalla Stellalla ja viisivuotiaalla Samsonilla vaellus koululle kesti tunnin ja viisitoista minuuttia. Tuona aikana lämpötila on kohonnut. Aurinko jatkaa nousuaan taivaalla. Paluumatkalla tulee olemaan huomattavasti lämpimämpi.