Ortodoksinen Kreikka on kärsinyt talouskriiseistä samaan aikaan, kun on yrittänyt hoitaa pakolaisten vyöryä. Kristityt ovat äärimmäisessä tilanteessa löytäneet toisensa ja yhdistäneet voimansa.
Uutiskuvat painautuvat mieleen.
Voimiensa äärirajoilla sinnittelevät pakolaiset kelluvat liian täyteen ahdetuissa kumilautoissa. Avustustyöntekijät kantavat turvaan elottomilta näyttäviä ihmisiä ja käärivät lämpöpeitteitä kylmyydestä kärsivien ympärille.
Meri on koitunut tuhansien kohtaloksi.
Yksinomaan vuonna 2015 Kreikkaan tuli lähes 860 000 apua etsivää. Silloin vuoden aikana Kreikan läpi kulki 1,3 miljoonaa siirtolaista.
Ihme tapahtui, apua tuli
Kreikan ortodoksinen kirkko perusti Apostoli-avustusjärjestönsä vuonna 2010, jolloin maahanmuuttajia asui kaduilla ja rikollisuus kasvoi.
Se päätti lähestyä ihmisiä heidän uskonnollisesta taustastaan riippumatta ja niin käynnistyi Kirkko kadulla -projekti ruokaa jakaen.
Kun Kreikkaa kohtasi taloudellinen ja sosiaalinen kriisi, ahdinkoon ajautuivat oman maan keskiluokkalaiset kansalaiset.
Vuoden 2015 pakolaiskriisin keskellä Apostolia tarvittiin enemmän kuin koskaan.
Apua tarvitsevien määrä oli kreikkalaisille sokki:
– Voimamme olivat vähäiset. Tunsimme, että tarvitsemme jonkun kantamaan ristiämme. Ihme tapahtui, kun muut kristityt kirkot tulivat auttamaan meitä, kuvaili Apostolin toiminnanjohtaja Konstantinos Dimtsas vieraillessaan Suomessa.
Mukaan tuli kansainvälinen ortodoksinen järjestö IOCC, ja heti perään kristillisten järjestöjen humanitaarisen avun verkosto Act Alliance.
Pakolaisvyöryjen jäljiltä Kreikkaan jäi kymmeniä tuhansia uusia ihmisiä.
Apostoli on perustanut Kirkon Ulkomaanavun tuella pakolaislapsille kouluja, joissa lapset oppivat kreikkaa, englantia, omaa äidinkieltään ja muita aineita.
Kiistaton johtopäätös on, että kriisien johdosta kristityt terästäytyvät tiivistämään yhteistyötään.
Dimtsasin mielestä se on myös ollut tärkeä moraalinen opetus poliittisesti eriytyneelle Euroopalle.
Suomalaisetkin auttavina käsinä
Suomalaisista lähetysjärjestöistä ainakin Kylväjä ja Kansanlähetys tuntevat kreikkalaisen Heria Voithias (Auttavat kädet) -järjestön.
Sen Ateenassa sijaitseva pakolaiskeskus tavoittaa viikoittain satoja eri-ikäisiä kävijöitä. Pakolaiskeskuksessa heille annetaan aineellista, henkistä ja hengellistä apua, tarjotaan opetusta ja koulutusta, järjestetään peseytymis- ja pyykinpesumahdollisuus sekä tilat yhdessäoloon ja toisensa kohtaamiseen.
Kylväjä ryhtyi vuonna 2013 Heria Voithias -järjestön yhteistyökumppaniksi ja lähetti tuolloin ensimmäiset työntekijänsä Ateenaan pakolaistyöhön.
Nuorten opintoryhmät ovat olleet mukana käytännön palvelutyössä keskuksessa auttamassa ja kohtaamassa ihmisiä.
Kotoisat kellojen kumahdukset
Veera Korhonen työskenteli Ateenassa ensi kertaa opiskellessaan lukuvuoden 2013–2014 Suomen Raamattuopiston ja Lähetysyhdistys Kylväjän järjestämällä PK International -linjalla Kauniaisissa.
– Olimme silloin ulkomailla kaksi kuukautta, ensimmäisen Istanbulissa, toisen Ateenassa. Kun islamin maasta siirryimme kristittyyn Kreikkaan, muistan moskeijoista raikuneitten rukouskutsujen jälkeen vaikuttuneeni kirkonkellojen kumahduksista, Veera muistelee.
Kreikassa hänestä tuntui hyvältä saada olla avoimeksi kristitty muslimien keskellä ja työskennellä kristilliseksi tunnustautuvassa pakolaiskeskuksessa.
Jeesus-filmit koskettavat
Kohtaamiset yksittäisten ihmisten kanssa olivat vaikuttavia.
– Oli suuri ilo antaa pakolaiskeskuksen varastosta hyvät kengät paljain jaloin kulkevalle tai nähdä, miten Jeesus-filmi vaikutti muslimikatsojiin – sekä aikuisiin että lapsiin.
– Jeesuksen ristiinnaulitsemista katsoessaan monet alkoivat itkeä. Itse sain seurata, miten pieni poika piirsi elokuvan sisällön paperiin ja selitti sen vuolaasti, omin sanoin, kaverilleen, joka filmiä ei ollut nähnyt. Pojasta tuli hetkessä evankelista.
Veera muistaa myös pienokaisen, joka ei tahtonut jäädä lasten ohjelmahetkeen ilman aikuista.
– Niinpä muslimi-isä jäi hänen seurakseen ja liikuttui hyvin syvästi lapsille suunnatusta Jeesus-filmistä.
Kreikassa vietetty kuukausi sytytti Veeraan lähetyskipinän.
Ensi maaliskuussa Veera lähtee Heria Voithias -järjestön pakolaiskeskukseen töihin jo neljättä kertaa ja kutsuu seuraansa muitakin.
Kyseessä on Lähetysyhdistys Kylväjän nuorten aikuisten missiomatka Ateenaan.
Teksti: Erja Taura-Jokinen