Kirjoittanut
Kriisivalmiusviestinnän tehtävä on tarjota informaatiota mutta myös poistaa pelkoja. Esimerkiksi Indonesian sumatralaiset ovat nyt oppineet, että sireenin soitto on merkki tsunamivaarasta ja silloin on hyvä paeta vuorille. Useimmat ovat oppineet myös sen, että jos vesiraja yhtäkkiä laskee merkittävästi, silloin ei pidä mennä poimimaan merestä paljastuneita kaloja vaan on aika poistua rannalta, sanoo mediatutkija Eila Murphy.
Seurakuntalainen.fi-sivuston uutena kolumnistina aloittanut Eila Murphy matkustaa työnsä vuoksi paljon Aasiassa. Ensimmäisessä Asiaa Aasiasta -blogikirjoituksessaan hän tarkastelee kriisiviestinnän kehittämistä Pohjois-Sumatralla eli alueella, jossa tapaninpäivän 2004 tsunami sai eniten tuhoa aikaan.
Säynätsalossa asuva Eila Murphy on itsekin ollut mukana Pohjois-Sumatran kriisivalmiusviestinnän kehittämisessä. Hän tietää myös, että vaikka vuoden 2004 tsunamista kärsineille alueille annettiin paljon aineellista apua, ihmisten henkisen puolen hoitaminen jäi vähemmälle.
Kriisivalmiusviestintä on tutkitusti lisännyt Pohjois-Sumatran asukkaiden valmiuksia toimia luonnonmullistusten kohdatessa. Median rooli kriisiviestinnässä on kasvanut, ja media on myös alkanut tehdä yhteistyötä kylien kanssa kriisivalmennuksessa.
Lue lisää Asiaa Aasiasta -blogista
