Kirjoittanut
Seurakuntalainen haastatteli Kristiina Kunnasta ja Tiipi Jokista heidän ajatuksistaan äitiydestä. Naiset ovat yhdessä kirjoittaneet aiheesta kirjan.
Äitiys herättää Kristiina (Kriske) Kunnaksessa ja Tiipi Jokisessa monenlaisia ajatuksia. He ovat ystäviä, mutta ihmisinä ja äiteinä erilaisia. Kriske on helsinkiläinen toimittaja ja kahden aikuisen pojan äiti. Toimittaja-taiteilija Tiipi taas elää uusperheen arkea, jossa kaksi nuorinta lasta on asuu vielä kotona.
– Äitiys on asenne. Sana kehottaa meitä rakastamaan toinen toisiamme. Seurakunnassa tarvitsemme äitejä, joilla on sydän paikallaan ja hetki aikaa pysähtyä ihmisen kohdalla. Lempeys liitetään usein äiteihin, mutta eivät kaikki äidit ole lempeitä, pohtii Tiipi äitiyden teemaa.
Hän kertoo kokeneensa nuorempana äidin määritelmän ahtaaksi tilaksi, johon hän yritti sopeutua.
– Olen kokenut syyllisyyttä ja häpeää epäonnistuneena äitinä. Pariterapiassa mulle sanottiin, että pitää vaan laittaa rimaa alaspäin ja iloita niistä jutuista, joissa on onnistunut, esimerkiksi siitä, että lapsilla on jotkut vaatteet päällä, he ovat iloisia ja elossa.
Tiipi tunnustaa, ettei oikeastaan edes pidä äiti-sanasta tai esimerkkinä olemisesta.
Olen aina inhonnut hiekkalaatikkokeskusteluja.
– Olen aina inhonnut hiekkalaatikkokeskusteluja ja välttelen kahvipöytiä, joissa puhutaan ja näytetään kuvia lapsista ja lapsenlapsista. Omia muksuja rakastan yli kaiken, koska voin olla heidän kanssaan sellainen kuin olen.
– En kokkaa, enkä tykkää siivoamisesta. Saan pyykit pestyä, mutta en viikattua kaappiin, mutta tykkään selittää lapsille historiaa, pohtia elämän ihmeitä ja tehdä taidetta.
Krisken mielestä taas äiti on maailman kaunein sana. Hän arvelee sen johtuvan siitä, että hän menetti oman äitinsä nuorena, vain 14-vuotiaana.
– Aikuisena minua on puhutellut Päivä vain -virren alkuperäinen ruotsinkielinen sanoitus. Siinä Lina Sandell runoilee ensimmäisessä säkeistössä vapaasti suomentaen näin: Kaikki on Isäni käsissä – olisinko silloin lapsenaan ahdistunut? Hän, joka kantaa minulle äidin sydämen, Hän antaa jokaiselle uudelle päivälle kohtuullisen osan riemua ja tuskaa, vaivaa, lepoa ja iloa, Kriske kertoo.
Äitinä Kriske kuvailee olevansa ylihuolehtivainen, jopa rasittavuuteen asti, mutta myös rakastava ja poikiaan hellivä.
– Mutta poikieni lapsuusaikana en ollut mitenkään johdonmukainen tai pätevä rutiineissa. Näen poikani upeina aikuisina tyyppeinä, joskin he saattavat ajatella minun edelleen pitävän heitä lapsina.
Tienviitat ja eväät äitiyteen
Tiipi kertoo, että hänen matkaansa äitiyteen ovat viitoittaneet monet erilaiset naiset, joista kukin ovat vaikuttanut hänen ymmärrykseensä siitä, millaista on olla toisen ihmisen kanssa.
– Oma äiti on auttanut käytännön tilanteissa, näyttänyt eväiden teon tärkeyden ja opettanut, kuinka Sanaa käytetään arjen eri tilanteissa. Oma äiti on itselleni esimerkki, rohkaisija ja uskollinen esirukoilija. Äidin rukoukset kantavat taivaaseen asti.
Krisken malli äitiyteen on ollut työssäkäyvä äiti, joka rakasti opettajantyötään, perhettään ja seurakuntaa.
– Olin kypsymätön tullessani äidiksi. Olisihan sitä voinut vaikka lukea muutaman kirjan vanhemmuudesta! Olimme mieheni kanssa täysin luomuja poikiemme vanhempina: oppimattomia ja vasta-alkajia. Teimme paljon virheitä ja rakastimme paljon, Kriske tunnustaa.
Olin nuori äiti ja niin ahnas elämälle, että lähdin tukka putkella kaikille juttukeikoille.
Hän myös pohtii aikuisten poikien äitinä, että olisi voinut olla enemmän kotona silloin, kun lapset olivat pieniä.
– Olin nuori äiti ja niin ahnas elämälle, että lähdin tukka putkella kaikille juttukeikoille pitkin Suomea ja maailmaakin.
Molemmat naiset ovat sitä mieltä, että on aika turhaa jossitella ja kelata taaksepäin, että mitä olisi pitänyt tehdä toisin lasten ollessa pieniä.
– Nyt on paras hetki elämässä ja tykkään ajatuksesta, että joka aamu on armo uus. Itse ajattelen, että jokainen meistä yrittää tässä elämässä parhaansa, Tiipi pohtii.
Älä jää yksin
Elämä tuo usein tullessaan myös vaikeampia vaiheita ja jopa pimeitä laaksoja. Niissä tilanteissa Tiipi ja Kriske rohkaisevat hakemaan apua. Asioita ei kannata jäädä hautomaan itsekseen, vaan on hyvä hakea ennakkoluulottomasti apua ja tukea esimerkiksi neuvolasta tai seurakunnan perhekerhosta.
– Ammattitaitoinen apu tai hyvä aiheeseen paneutunut kirja voi auttaa pitkän matkan ja ennalta ehkäistä monta hankalaa tilannetta. Minulle on ollut tärkeää, etten ole pienten lasten äitinä jäänyt yksin, vaan olen löytänyt tukea muun muassa perheneuvolasta, Tiipi kertoo.
Kriske haluaa rohkaista kaikkia äitejä ja naisia luottamaan siihen, että he riittävät sellaisina kuin he ovat.
– Ja erityisesti Jumalan armo riittää. Olen itse saanut sen kokea lukemattomat kerrat. On ihan ookoo tuntea riittämättömyyttä, epävarmuutta tai pettymystä. Älä kuitenkaan jää tunteinesi epätoivoon, vaan hae apua ammattilaisilta, toisilta äideiltä tai seurakunnasta.
– Mun parhaat vinkit äidin retkieväiksi tänään olisivat: Kannattaa opetella nauramaan itselleen, ei kaikki ole niin vakavaa. Pyydä ja anna anteeksi. Älä skippaa omaa ruokailua ja muista pestä illalla omatkin hampaat. Taivaan isä pitää huolta lapsistaan. Siksi voit olla turvallisella mielellä, vaikka elämä toisi yllätyksiä äidin elämään, Tiipi kiteyttää.
*
Kristiina Kunnas ja Tiipi Jokinen ovat yhdessä kirjoittaneet kirjan: Sun ja mun jääkaappi – kaksi tarinaa äitiydestä (Päivä Osakeyhtiö 2021)
