Ugandassa Saara Ruokonen huomasi, mikä merkitys raamatullisen tasa-arvon opettamisella oli yhä tyttöjen sukuelinten silpomista harjoittavien heimojen keskuudessa.
Ei ollut itsestäänselvyys, että Saara Ruokonen pääsi aikoinaan oppikouluun. Itärajalla pienessä kylässä jotkut katsoivat oudoksuen, kun viisilapsisen perheen tytär sai tämän mahdollisuuden.
– Kuulin myöhemmin, että joku naapureista oli ihmetellyt, että sehän on kuin ruokkisi naapurin sikaa, Ruokonen kertoo.
Vanhemmat olivat kuitenkin eri mieltä. Niin pienestä tytöstä tuli lopulta biokemisti, jonka esikuvia olivat Nobel-palkittu Marie Curie, ja toisaalta uskonnonopettaja, joka opetti, että ”Kristuksen ruumiin raja ei kulje kirkkokunnissa vaan ihmisten sydämissä”.
Laki yksin ei auttanut
Muutama vuosi sitten eläköitynyt Saara Ruokonen toimii nyt kristillistä tasa-arvoa edistävän RaTas ry:n puheenjohtajana.
– Vuonna 2003 näin lehdessä pienen rivi-ilmoituksen seminaarista, jossa käsitellään raamatullista tasa-arvoa, ja jossa olisi puhujia Ugandasta, kertoo tuolloin myös Kristillisdemokraattien naisjärjestössä ja seurakunnan luottamustehtävissä toiminut Ruokonen.
Näin raamatullisesta tasa-arvosta, mutta myös Ugandasta tuli osa hänen elämäänsä. Ruokonen toimi hankekoordinaattorina Suomessa, kun ulkoministeriöltä saatiin kehitysyhteistyön hanketukea vuosille 2015–2017 silpomiskulttuurin lopettamiseksi. Seurasi kolme hankematkaa Ugandaan.
Naisten sukupuolielinten silpominen oli kielletty Ugandassa lailla jo vuonna 2010, mutta se oli vielä tavallista kahden heimon parissa. Laki koettiin lähinnä hyökkäyksenä heimon perinteisiä arvoja vastaan.
– Silpomisissa tuli sinä vuonna oikein piikki sen perusteella, että ”meillä on oikeus harjoittaa kulttuuriamme”, Ruokonen kertoo.
Oli siis saatava muutos paikallisten ihmisten maailmankuvaan, eikä siihen tuontitavaralta tuntunut laki auttanut.
Raamatullista tasa-arvoa opetettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2011. Sen jälkeen kaksi pastoria kertoi kouluttajana toimineelle teologille, että kyllä heille oli kerrottu silpomisenvastaisesta laista naisten oikeuksien edistäjänä. Ongelma vain oli, että ”ei meidän kulttuurissamme naisilla ole oikeuksia”.
”Kaikki naisen kehossa on puhdasta”
Opetus raamatullisesta tasa-arvosta lähtee luomiskertomuksesta, jossa Jumala luo omaksi kuvakseen sekä miehen että naisen. Sanoma avasi valtaosaltaan kristityn heimon pastoreiden ja mielipidevaikuttajien mieliä.
Kun silpomisenvastaisessa hankkeessa nuorille ja erityisen haavoittuvassa asemassa oleville tytöille kerrottiin heidän arvostaan Jumalan silmissä, näiden ryhti oikeni ja ilme kirkastui.
– Tiesin heidän taustansa, kuten silpomiseen liittyvän taikauskon ”puhtaista silvotuista naisista”. Siksi kerroin koulutuksissa, että kaikki, mitä tytön ja naisen kehossa on ja tapahtuu, on Jumalan tarkoin suunnittelemaa ja siten puhdasta, Ruokonen mainitsee.
Moni ei tiennyt, mistä vaikkapa kuukautisissa on kyse. Samoin pimennossa olivat silpomisen yksityiskohdat, sillä perinteiden mukaan niistä ei saanut puhua. Tytöt eivät tienneet, mikä heitä odotti, mutta nyt puhuttiin siitäkin.
– Tätä oli dramaattisimmillaan raamatullisen tasa-arvon opettamisen vaikutus. Tytöt sanoivat, etteivät he halua tulla silvotuiksi, Ruokonen selittää.
Tytöt saivat päätökselleen täyden tuen myös koulutuksissa mukana olleilta naisilta. Miehille järjestettiin oma koulutus myöhemmin. Ja kun vuoden 2016 syksyllä olisi taas ollut silpomiskausi, tietoon ei tullut yhtäkään tapausta. Tämän mahdollisti myös aikuisten maailmankuvan muuttuminen.
Hankkeen käytäntöihin myös kuului, ettei silpomista suorittavia, yhteisössään arvostettuja naisia ryhdytty arvostelemaan. Sen sijaan heitä rohkaistiin uuden elinkeinon hankkimisessa, esimerkiksi kätilönä.
Tasa-arvoa kotimaahankin
Ruokonen haluaa jatkaa kristillisen tasa-arvon edistäjänä, ja kotimaassakin riittää työsarkaa.
– Luonnontieteellisen koulutukseni pohjalta ymmärrän, miten jokainen saa luonteenpiirteitä ja luonnollisia lahjoja sekä äidiltä että isältä. Haluni osallistua ja vaikuttaa tulee isältä, ja sitä tukee hänen antamansa esimerkki. Jumala on kaiken takana ja minun tehtäväni on olla kuuliainen tuolle kutsumukselle.