Kirjoittanut
Yhteiskristillinen yhdistys Mantelipuu järjestää ensi syksynä yhdessä Perheniemen opiston kanssa kolmen viikonlopun kurssikokonaisuuden Kristillinen usko lastensuojelutyöstä puuttuva pala? Mantelipuun puheenjohtaja Anne Waalan mukaan tarkoitus on tuoda avoimesti kristillinen usko mukaan lastensuojelusta käytävään keskusteluun.
– Kristinuskon asema lastensuojelun kentässä on hyvinkin merkityksellinen, vaikkakin vaiettu asia. Monissa sijaisperheissä käyttövoimana vanhemmuudelle on oma henkilökohtainen usko. Asiasta ei ole käyty aiemmin avointa keskustelua, koska ei tiedetä, miten siihen pitäisi suhtautua sekä toisaalta pelätään viranomaisten suhtautumista, Waala sanoo.
– Kaikkien osapuolten etu on ehdottomasti se, että ihmiset kertovat rehellisesti vakaumuksestaan. Tarkoituksemme on myös kannustaa kristittyjä luottamaan siihen, että jokaisella ihmisellä on oikeus elää uskoaan todeksi myös arkipäivässä.
Kurssi on suunnattu sijais- ja tukivanhemmille, lastensuojelutyöstä kiinnostuneille, uusille toimijoille ja jo lastensuojelutyötä tekeville.
Aikuisen läsnäolon nälkä
Lastensuojelutyö monine eri muotoineen on kovassa paineessa tänä päivänä. Pelkästään huostaanotot ovat lisääntyneet rajusti viimeisen viiden vuoden aikana. Anne Waalan mukaan lapsilla ja nuorilla on tänä päivänä kova aikuisen läsnäolon nälkä.
– Monikaan lapsi ei tule aidosti kohdatuksi, kuulluksi tai nähdyksi tässä hektisessä
aikuisten omien tarpeiden tyydyttämisen vauhdissa. Varmaan aineellista hyvää on
enemmän joillakin lapsilla ja nuorilla, mutta välittävä läsnäolo puuttuu.
– Nuoret hakevat tukea toisistaan, joka valitettavan usein johtaa päihteitten
käyttöön ja vahingoittaviin seksikokeiluihin. Toisella osalla lapsia ja nuoria
ovat aikuisten asettamat suorituspaineet niin kovat, etteivät jaksa niitä
kantaa. Tämä taas voi osaltaan johtaa moniin fyysisiin sairauksiin, kuten
syömishäiriöihin tai masennukseen.
– Meillä kristityillä on tässä kohtaa tärkeä ja vastuullinen asema aidosti kohdata ihmisiä, lapsia, ja nuoria. Kehotankin kristittyjä olemaan rohkeampia omissa arjen tilanteissa, tulemaan ulos kaapeista ja seurakunnista, laajentamaan omia käsityksiä uskon merkityksestä käytännön tekoihin, välittämään naapurinkin lapsista ja nuorista, Waala rohkaisee.
